STOP THE PRESS!

Anastacia – Anastacia

anastacia1. Seasons change 2. Left outside alone 3. Time 4. Sick and tired 5. Heavy on my heart 6. I do 7. Welcome to my truth 8. Pretty little dum dum 9. Sexy single 10. Rearview 11. Where do I belong 12. Maybe today
Arvio: 3/5

Anastacia silmälaseineen on viihdyttänyt monia ”musiikinkatsojia” jo muutamien vuosien ajan. MTV on palkinnut neidon ja suosio on kasvanut vuosien varrella mittavaksi. Vuonna 2003 nainen julkisti tiedot rintasyövästään ja hetken Telluksella ei tiedetty, tuleeko uutta Anastacia-materiaalia enää koskaan. Hiljaiselo on päättynyt ja radioaalloilla soivien sinkkujen siivittämä uusi Anastacia-levy on saapunut keskuuteemme. Itselläni on aina ollut hieman sellainen olo, että tässä tehdään rahaa eikä musiikkia. Siksi olikin äärettömän mukava huomata, että naisartistin takana soittaa ihan oikea bändi, eikä vain Korgin syntetisaattori. Pienellä varauksella silti aloitin tarkastelun sen suhteen, onko sielukkuus vain pinnallista.

Levyn aloitusraita ”Seasons change” on oikeastaan rokkia. Ihmeellistä, pidin tätä tätiä sellaisena joutavana kutumusiikin laulajana. Kakkoskipale ”Left outside alone” onkin radiosta tuttu ja hieman kulunut, mutta nyt, kun sen kuuntelee ihan rauhassa kotona, se onkin oikeastaan ihan kelpo poppikipale. Kappale ”Sick and tired” on kuitenkin rimanalitus. Se on rasittavuudessaan jotain sellaista, että haima indusoituu toiseen ulottuvuuteen. ”Heavy on my heart” pateettisena balladina vie fiilistä entisestään alaspäin, mutta ”I do” ja etenkin ”Welcome to my truth” palauttavat olon normaaliin tilaan. Varsinkin jälkimmäisen kappaleen aikana jopa minun kaltaiseni garage- ja punkrockin ystävä on täysin myyty. Tähän levyn sitten olisikin voinut lopettaa, sillä vain ”Rearview” on jäljelle jääneistä biiseistä kuuntelemisen arvoinen. Sokeriset balladit ja naivit kertosäkeet kun latistavat tunnelman lopullisesti…

Olen mietteissäni. Toisaalta seksikkäiden silmälasien takaa löytyi antaumuksellista musiikkia, jopa hyvää sellaista. Toisaalta pahimmat pelkoni kävivät toteen ja osa levyn materiaalista oli turhanpäiväistä lässytystä. Kokemuksena Anastacia oli silti positiivinen yllätys, koska odotin jotakin hirveää roskaa. Tämä ei ole hirveää, muttei myöskään hirveän hyvää, sillä kokonaisuutena levy on hieman ailahteleva. Mutta koska muutama hienokin kappale on joukkoon tiensä löytänyt, ei tätä voi haukkuakkaan. Mukavaa musiikkia!

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Sony Mucic, 2004