STOP THE PRESS!

The Ark – State of the Ark

ark1. This piece of poetry is meant to do harm 2. Rock city wankers 3. Clamour for glamour 4. One of us is gonna die young 5. Let me down gently 6. Hey kwanongoma! 7. The others 8. Girl you’re gonna get’em (real soon) 9. Deliver us from free will 10. No end 11. Trust is shareware
Arvio: 1/5

The Ark on orkesteri, joka jo aikaisessa vaiheessa ensimmäisen studioalbuminsa ”We are the Ark” aikoihin vuonna 2000 sai hampaani narskumaan. Tuolloiset radiohitit ”Echo chamber” ja ”It takes a fool to remain sane” kiehauttivat verisuonissani kiertävän punasolunesteen, ja tänäkin päivänä niiden kuuleminen aiheuttaa masennusta. Onnekseni pystyin lähes kokonaan välttämään bändin kakkoslevyn ”In lust we trust”:in materiaalin kuulemisen, joskin taisi siitäkin jokunen raita sukeltaa eetteriin. Kun uusin levy ”State of the Ark” kuitenkin kulkeutui pöydälleni, päätin koittaa pitää mielen avoimena. Retroilevaa poppia on monikin bändi alkanut tehdä vuosituhannen vaihteen jälkeen, joten on ihan hyvä tarkastella Arkin sisältö tänä päivänä.

Levyn ensimmäiset 10 sekuntia ovat sen parasta antia, niiden ollessa elektrosurinan palasista koottu intro kappaleelle ”This piece of poetry is meant to do harm”. Tämän jälkeen alkaa ärsyttävän keskinkertainen lässytys, jonka yltiöpäinen ennalta-arvattavuus saa nivuset huutamaan apua. Myös soundillisesti musiikki riipii hermoja. Kakkosraidan naivius jättää kuuntelijan suun ammolleen: voiko joku todellakin oikeasti tehdä tällaista roskaa? Kolmosraita jo hieman rokkaa, mutta onnistuu kertosäkeessä viemään pohjan biisiltä ärsyttävällä diiba-daaba-laulusovituksella. Nelosraita onkin sitten uusi radiohitti, joka kyllä on kepeä strokesmaisella otteella, mutta ei vain kykene enää sytyttämään hiipunutta intoa levyä kohtaan. Tästä eteenpäin on vuorossa samaa uusintana ja toistona. Vain ”No end” on hieman erilainen biisi, joskin ollessaan samea balladi sokerikipossa se ei paljon lohduta.

Kasarimusiikkia kuuntelee joskus mielellään, lähinnä vitsinä. Tosissaan sitä ei todellakaan pysty kuuntelemaan, ainakaan allekirjoittanut. The Ark on todellakin pitänyt linjansa, ja kai joku yltiöiloinen naivin popin ystävä bändiä tahtoo ylistää. ”State of the Ark” on casiosoundeista nostalgiaa hakeville varmasti ihan mukiinmenevä teos, mutta musiikkia kuunteleville ihmisille sitä ei uskalla suositella. Voi sattua nenään…

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by EMI, 2004