STOP THE PRESS!

Damn Seagulls – One Night at Sirdie’s

damn_seagulls1. All rise 2. Brutus 3. Heart on the sleeve 4. Story ground 5. Helsinki Runaway 6. Once upon a time 7. Further & away 8. Where the whales go to die 9. Jesus stole my baby 10. I’m healed
Arvio: 4/5

Maine on kiirinyt bändin edelle. Damn Seagulls omaa jo sellaisen kulttimaineen, että periaatteessa musiikki on jo jäänyt taka-alalle, vaikka vasta ensimmäinen pitkäsoitto on saanut julkaisunsa. Kakkakepposet ja Vilkkumaa-tapaukset ovat saaneet palstatilaa suomalaisessa lehdistössä, ja nyt vihdoin saadaan kuulla levyllinen musiikkia herroilta itseltään. Onko odotus ollut turhaa? Onko maine turhankin kova? Keikkaahan en ole vielä nähnyt, joten nyt täytyy tyytyä siihen, mitä digitaalisesti on saatu puserrettua kompaktille levylle.

Bändin sointi on miellyttävän orgaanista. Se soljuu eteenpäin varmalla otteella, ja saa hyvän fiiliksen nousemaan. Musiikillisesti tulee mieleen joku Clashin ja Afghan Whigsin risteytymä. Osa biiseistä rokkaa tosissaan, toiset taas vievät hieman seestyneemmille lätäköille. Aloitusraita ”All rise” on mielestäni kaikelta osin levyn parhaimmistoa. ”Stony ground” on myös melkoisen räväkkä veto, mutta sitä seuraava ”Helsinki runaway” vie uneliaisuudellaan mielenkiinnon täysin toisaalle. Sinkullakin aikaisemmin kuultu ”Jesus stole my baby” sentään jyrää sen verran kovaa, että hyvä maku jää suuhun. Levyn päättävä ”I’m healed” palauttaa uskon parempaan huomiseen, koska se on loistava lopetusraita hyvälle kokonaisuudelle.

”One night at Sirdie’s” on melko vakuuttava levy, kaikesta huolimatta ja ehkä kaiken vuoksi. Se on rosoisenoloinen, mutta se on silti melko siisti. Sen sointi vakuutti minut ja sanoisin sen olevan mitä mainioin debyyttialbumi. Suomalaisen musiikin soisi olevan useamminkin tällä tavalla eloisaa. Ja on tämä huomattavasti parempi levy, kuin erään naisartistin taannoinen ”Ei”-albumi. Tästä on poikien hyvä jatkaa!

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Fullsteam Records, 2004