STOP THE PRESS!

Mötley Crüe – Red, White & Crüe

motley_crueCD 1:
1.Live wire 2.Piece of your action 3.Toast of the town 4.Too fast for love 5.Black widow 6.Looks that kill 7.Too young to fall in love (remix) 8.Helter skelter 9.Shout at the devil 10.Smokin’ in the boys room 11.Use it or lose it 12.Girls, girls, girls 13.Wild side 14.You’re all I need 15.All in the name of … 16.Kickstart my heart 17.Without you 18.Don’t go away mad (just go away) 19.Same ol’ situation (S.O.S) 20.Dr. Feelgood
CD 2:
1.Anarchy in the UK 2.Primal scream 3.Home sweet home (’91 remix) 4.Hooligan’s holiday (brown nose edit) 5.Misunderstood (successful format version) 6.Planet boom 7.Bittersuite 8.Afraid (alternative rave mix) 9.Beauty 10.Generation swine 11.Bitter pill 12.Enslaved 13.Hell on high heels 14.New tattoo (single version) 15.If I die tomorrow 16.Sick love song 17.Street fighting man
Arvio: 2,5/5

Mötley Crüe on elänyt melko lailla täysillä rock-elämäänsä jo reilun 20 vuoden ajan. Viimeaikoina tosin musiikki on jäänyt taka-alalle ja muu toiminta on nostanut päätään. Bändistä on julkaistu kirja, jäseniä on haastettu oikeuteen, ja muutoinkin bändi on, ainakin allekirjoittaneen mielestä, näyttänyt menneen talven lumelta. Noh, mitähän tällaisessa tilanteessa jokainen dinosaurusyhtye on tehnyt? Tietenkin julkaissut kokoelmalevyn. Tupla-CD täynnä niitä suosituimpia hittejä on aina varma merkki siitä, että lopun alkua on siirretty vuodella tai jopa kahdella, vaikkakin se entistäkin vahvempana kiiltää taivaanrannassa ja lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Mutta eiköhän kuitenkin avata viskipullo ja fiilistellä nostalgisesti räkäisen glam-rockin tahtiin.

Tuhti paketti tietysti on kyseessä. Ensimmäiseltä levyltä löytyy kaikki olennainen, joka jokaisella Crüe-fanilla varmasti jo on. Hittibiisit, kuten ”Smokin’ in the boys room” ja ”Wild side”, ovat osa vuosien saatossa repertuaariin liitetyistä päräytyksistä. Toki löytyy myös rauhallisempaa lässytystä, kuten ”You’re all I need”, mutta myös äijämäisempää menoa tyyliin ”Shout at the devil”, joka jo vissiin on jonkin sortin kulttikamaa. Kakkoslevy taas on toista maata. Nyt käydään läpi sitä ”uudempaa” tuotantoa, jossa hardrock saa mukaansa sellaisen määrän koneita, että kovempikin Salovaara on ihmeissään. Musiikista puuttuu kokonaan sielu ja tilalle on tullut ääliömäinen ylituotettu pomppuheviripoff. Sääli, koska se vanha tuotanto oli sentään aidosti rumaa. Nuo uudet biisitkin tuntuvat olevan sellaisia tyhjänpäiväisiä muisteluita kultaista 80-lukua haikaillen. Ei kovin paljon vakuuta tämä, ei.

Mitä tästä nyt sitten jää käteen? Ei oikeastaan paljonkaan. Kokoelmana ”Red, white & crüe” on hyvä läpileikkaus bändin musiikista, mutta koska musiikki on sinällään, jos nostalgiapisteitä ei lasketa, melko huonoa, ei tämän levyn hankkimiselle oikein tahdo löytyä perusteita. Jos Mötley Crüe vielä kiinnostaa, eikä hyllyssä ole muuta, kuin ne naarmuiset vinyylit, on tämä ehkä ihan kiva hankinta. Jos taas et ole bändiin ennen tutustunut, kannattaa ehkä jättää suosiolla väliin. Itselleni jäi melko tyhjä olo tästä kuuntelukokemuksesta. Kun silloin joskus nuorena nämä biisit potkivat kovastikin, nyt kaikki tuntuu niin säälittävältä. Surullista. Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin ”Red, white & crüe” on riittävän kattava ote Mötley Crüen tuotannosta, joten muita bändin levyjä ei koskaan enää tarvitse ostaa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Universal Music, 2005