STOP THE PRESS!

The Best of Motörhead

motorheadCD 1:
1.Ace of spades 2.Overkill 3.Bomber 4.Please don’t touch (Headgirl) 5.Motörhead 6.No class 7.Louie Louie 8.Damage case 9.Too late too late 10.Dead men tell no tales 11.Killed by death 12.Metropolis 13.Emergency 14.Tear ya down 15.White line fever 16.Iron horse – born to lose 17.City kids 18.Motörhead (Hawkwind) 19.Fire fire (live) 20.Bite the bullet / The chase is better than the catch (live)
CD 2:
1.Iron fist 2.Heart of stone 3.Bomber (Girlschool) 4.Shine 5.I got mine 6.Ain’t my crime 7.Doctor rock 8.The chase is better than the catch 9.Deaf forever 10.Orgasmatron 11.Eat the rich 12.Rock’n’Roll 13.Dogs 14.The one to sing the blues 15.Sacrifice 16.Overnight sensation 17.Snake bite love 18.God save the Queen 19.Shoot you in the back (live) 20.The hammer (live)
Arvio: 4,5/5

Motörhead, tuo legendaarinen raskaamman rockin edustaja, pitäisi olla jokaiselle musiikkia joskus kuulleelle ihmiselle tuttu nimi. Mikäli kuitenkin orkesterin nimi tuntuu epäilyttävän tuntemattomalta, on siihen nyt helposti saatavilla muutos. ”The Best of Motörhead” kokoaan tuplalevyn verran mitä maukkainta hevirokkia kompaktiksi paketiksi.

Ensimmäinen levy alkaa mainiolla klassikolla ”Ace of Spades”, ja jatkaa voitokkaana ”Overkill”:in hieman huojuvalla ulosannilla, joka kuitenkin on niin ronski, että pitänee ihan nousta ylös ja taputtaa. Bändin nimeä kantava kappale ”Motörhead” soi kuin perusrock, omaten kuitenkin sellaiset soundit, että pahin hifisti tahtoo tehdä seppukun välittömästi. Levyltä löytyy kappaleesta myös Hawkwindin, laulaja Lemmy Kilmisterin entisen orkesterin, versio, joka on kyllä noin 100 kertaa silotellumpi ja nössömpi, kuin esikuvansa. Levyltä löytyy myös kaksi liveraitaa, joista voi ihailla Lemmyn melkoisen karheaa laulua…

Kakkoslevy pärähtää käyntiin ”Iron fist”:illä, joka sohii sinne tänne, eikä oikein tahdo löytää paikkaansa. Sen sijaan ”Another perfect day” –levyltä napatut ”Shine” ja ”I got mine” rullaavat ja räjäyttävät tajunnan avoimeksi. Myös klassikko ”Orgasmatron” pistää jalan polkemaan. Levyltä löytyy myös kappale ”Eat the Rich”, joka soi myös Peter Richarsonin saman nimisen poliittisesti epäkorrektin satiriileffan tunnusmusiikkina. Myös Sex Pistols –koveri ”God save the Queen” tuntuu mahtavalta Lemmyn tulkitsemana.

”The Best of Motörhead” on hyvä kokoelma, joskin hieman suppea. Se on kyllä hyvä läpileikkaus erittäin tärkeän orkesterin urasta, mutta kaksi levyä on tällaiselle 30 vuotta Tellusta kiertäneelle orkesterille melko vähän. Lisäksi ihmetyttää, miksi tämä alun perin vuonna 2000 päivänvalonsa saanut kokoelma on julkaistu uudelleen hieman muokattuna. Mutta joka tapauksessa mikäli et Motörheadin levyjä omista, on tämän kokoelman hankkiminen miltei pakollinen teko. Se on kuin pistäisi rahaa pankkiin.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Sanctuary Records Group Ltd, 2005