STOP THE PRESS!

Lautaarit (Lautarii)

lautaaritOhjaus ja käsikirjoitus: Emil Lotianu
Tuotanto: Moldovafilm
Pääosissa: Sergei Lungevich, Galina Vodnyatskaya, Willy Musoian
Arvio: 2/5

Lautaarit (1971) toistaa romanttisen kansanelokuvan armoitetun tekijämiehen Emil Lotianun jo Punaiset niityt -elokuvassa (1966) löytämää reseptiä: suuret tunteet yhdistetään vetävään kansanmusiikkiin, tuloksena menestysfilmi. Samoilla linjoilla jatkoi Lotianun maailmanlaajuiseksi hitiksi noussut Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, joka myös on nyt julkaistu Pan Visionin Venäläiset klassikot -sarjassa. Näiden elokuvien jälkeenkään ei Lotianun linja pahasti päässyt lipsumaan (esim. Olet rakkaani, olet petoni).

Lautaarit-elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Moldavian aromaisemiin. Se kertoo kiertolaiselämää viettävään lautaariheimoon kuuluvasta pelimannista Toma Alastarista, jonka maine viulistina vie soittamaan aina Euroopan hoveihin asti. Toman tragediaksi muodostuu maailman melskeissä kadonnut nuoruudenrakkaus Ljanka, jonka etsimiseen kuluu Toman koko elämä ja omaisuus. Lautaarien elämä yleensäkin on jatkuvaa henkiinjäämistaistelua. Rahaa soittamisesta tulee nihkeästi ja viranomaisetkin ahdistelevat. Tanssi ja soitto sentään tuovat vähän lohtua ankeaan arkeen.

Elokuvana Lautaarit on kohtalaista viihdettä. Soitto- ja tanssiesityksissä on menoa ja meininkiä. Lotianun kanssa ensimmäistä kertaa yhteistyötä tehneen säveltäjä Jevgneni Dogan musiikki on tarttuvaa. Näyttelijätkin hoitavat hommansa hyvin kuten neuvostoelokuvissa liki aina. Sille vain ei mitään voi, että elokuvan takaumarakenne on jopa siinä määrin sekava, että jossain välissä jo ällistelin jonkin toisen elokuvan alkaneen. Reippaalla saksienkäytöllä yli kaksituntisesta filmistä olisi edes vetelyyden saanut pois.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Capitol Films, 2004