STOP THE PRESS!

Hector – Hectobox

hectoboxArvio: 4,5/5

Yksi suomalaisen kevyen musiikin merkittävimpiä lauluntekijöitä on Hector eli Heikki Harma. Vaikka koulutukseltaan herra on radio- ja televisiotoimittaja sekä televisio-ohjaaja, niin musiikki on vienyt miestä uralla jo 40 vuoden ajan. Sen kunniaksi EMI Records on julkaissut 6 cd:n boxin nimeltään ”Hectobox”, joka sisältää Hectorin kaikkien sinkkujen a- ja b-puolet. Kaiken kaikkiaan kokoelmalta löytyy 127 kappaletta, joista osa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa cd-muodossa.

Ensimmäinen levy käynnistyy Buffy Sainte-Marien säveltämällä kappaleella ”Palkkasoturi”, johon tuolloin 18-vuotias Hector teki suomenkieliset sanat. Singlen kääntöpuolella kuullaan Hectorin Pirkan neitojen kanssa esittämän ”Pikku Kalle” -kappaleen, joka on itseasiassa vanha kunnon lastenlaulu ”Hämähämähäkki” hieman muunneltuna. Herra itse toteaa boxin mukana tulevassa kirjasessa että osa lauluista punastuttaa häntä tänä päivänä. Näin käy myös kuuntelijalle, sillä muutamat kappaleet osoittavat sen, että tuolloin aloitteleva artisti sai levy-yhtiöiltä ”keskinkertaista” materiaalia esitettäväksi. Hyvänä esimerkkinä voi mainita Donovanin keskinkertaisen ”Jersey thursdayn”, joka on kääntynyt Hectorin toimesta kappaleeksi ”Lasi”. Onneksi löytyy myös hyvää materiaalia, josta voisi mainita ”Tie jatkuu äärettömiin -singlen b-puolelta löytyvän ”Kuningatar”-kappaleen, jonka sanoitusta hän vielä muutaman vuosikymmenen jälkeen hieman päivitti. Yksi osa suomalaista folkmusiikin historiaa on Cumulus-yhtye, jonka jäsenistöön Hector myös kuului. Hänen ensimmäinen selvästi ”hectorimainen” sävellyksensä on ”Länsituuli”, jossa on paljon pohjaa herran 70-luvun tulevalle tuotannolle. Muutenkin Cumulus-kausi oli hyvää harjoitusaikaa sävellysten ja sanoitusten teolle, sillä tässä vaiheessa hänen oma musiikillinen tyylinsä oli muodostumassa. ”Nostalgia” on yksi hyvä esimerkki herkästä, mutta samalla voimakkaasta kappaleesta, joka kuvastaa hyvin 70-luvun tunnetta ja kaipuuta menneisyyteen. Hector on käännöksissään tuonut hyvin esille laulujen alkuperäisen idean suomalaisessa muodossa. Näistä hyvänä esimerkkinä voi mainita singlen ”Suomi-neito / Suzanne”. A-puolen kappale on Don McLeanin säveltämä American pie, joka on Hectorin kääntämänä raadollisella tavalla yhteiskunnallinen kannanotto tuon ajan ja vieläpä tämän ajan Suomesta, jossa kalliilla verorahoilla tehtyjä valtionyhtiöitä myydään edullisella hinnalla. B-puolen kappale on puolestaan kanadalaissyntyisen runoilija-säveltäjä-laulajan Leonard Cohenin kaunis balladi, joka on yksi koskettavimmista kappaleista, ja johon Hector on tehnyt yhtä kauniit sanat.

Toisen levyn ns. hittiputken käynnistää kappale ”Olen hautausmaa”, joka on yksi soitetuimmista Hectorin kappaleista. Onneksi mukaan mahtuu muutamia singlejä, joita ei tusinakokoelmiin olekaan laitettu. Yksi hyvä esimerkki on ”Marleena”, jonka Hector esittää yhdessä Cumulus-yhtyeestä tutun Cay Karlssonin kanssa. Biisissä on kuultavissa jopa David Bowien tuon ajan saundimaailmaa hectorimaiseen tyyliin. B-puolen kappaleena löytyy se, jota ilman ei karaokeilta ole mitään – ”Lumi teki enkelin eteiseen”. Eräissä kappaleissa Hector hyödynsi myös nuoruusaikojen juttuja. Tästä hyvänä esimerkkinä voi mainita, ”Ake, Make, Pera ja mä”. Näin ovat ainakin pikkulinnut asiasta viserrelleet. Yksi hauskimmista vedoista toisella levyllä on Cumuluksen ja Hectorin yhteinen vitsi nimeltään Dick Dynamite, joka äänitti singlen ”Panaani-laulu / Piove”. Ikävä kyllä tuo singlen hauskuus ei vain enää tänä päivänä toimi. Sovituksia kappaleisiin tekivät 70-luvun alusta puoleen väliin saakka muusikkopariskunta Matti ja Pirjo Bergström, joiden ansiosta monet kappaleet kuulostavat saundillisesti yhä yhtä tuoreelta kuin silloinkin. Hector vaihtoi levy-yhtiötä vuonna 1975 ja ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Menin kipsiin taas / Kuinka voit väittää (että yksinäinen oot)”. A-puolen kappale on yksi hänen rokahtavimmista biiseistään ja varmasti uudelleenmiksauksella voisi mennä jopa tanssilattioilla. Kiitos mielummin ei. B-puolen kappale on käännös Ralph McTellin kappaleesta ”Streets of London”. Tässäkin Hector tavoittaa tekstissään alkuperäisen kappaleen idean ja tulkitsee sen koskettavasti. Kantrahtava ”Hotelli Hannikainen” ja funkahtava ”Kaipaava haavanlehti” ovat piristysruiske herran tuotannossa, ne saavat kuuntelijansa hyvälle tuulelle, sillä sanoissa on humoristisuutta. Jos oikein kunnolla sanoja kuuntelee, niin selvä yhtenäisyys kappaleilla kuitenkin on. Joten korvat hörölle ja kuuntelemaan.

Kolmannen levyn käynnistää HECin ”Monofilharmoonikko” -singlen b-puoli ”Soudan pois”, jossa on jo sanoituksellisesti viitteitä tulevasta poliittissävyisestä levystä ”Kadonneet lapset”. Tuolta levyltä saatiin esimakua Al Stewartin alunperin esittämällä kappalella ”Year of the Cat”, joka sai suomenkieliseksi nimeksi ”Kissojen yö”. Kuitenkin levyn ehkä tunnetuin ja suhteellisen ajankohtainen kappale on ”Ei mittään (työttömän arkiviisu). Yksinkertaisuudessaan laulun sanat ovat yhtä iskeviä kuin julkaisun aikoihin. Ihme, että tästä ei kukaan ole tehnyt uutta ns. päivitettyä versiota, sen verran aiheellinen kappale kuitenkin on. Singlen toisella puolella löytyy levyn nimikkokappale, ”Kadonneet lapset”, joka on alunperin Claudio Baglionen kappale ’Io Me Ne Andrei’. Hectorin sanat toimivat vielä tänäkin päivänä, sillä ihmisiä ajetaan työn perässä isoihin kaupunkeihin, eikä kukaan tunne oikein ketään ja henkisesti loppuun paletaan. Tämän levyn upeista sovituksista täytyy kiittää jo edesmennyttä Kaj Westerlundia, joka on saanut kappaleisiin surumielisyyttä, mutta tehnyt levystä kokonaisen, sillä kappaleet ovat melko erilaisia. Synkkää sanottusta jatkavat ”Linnut linnut” -levyltä lohkaisut singlet, ”Linnut linnut” ja ”Kuivaa sympatiaa”. Näihin aikoihin Hector kärsi burnoutista ja sen kyllä kuulee ainakin ensimmäisen kappaleen sanoituksessa. Johanna-levymerkille tehty single ’Bom-bau-bau’ / ’Tilulilu’ oli esimakua siitä mitä Hectorin ja tuottaja Jukka Hakokönkään yhteistyö tulee olemaan.

Neljännen levyn käynnistää ”Hyvää yötä Bambi” -levyltä lohkaistu single ”Piironginjalka”, joka on kaikessa ärsyttävyydessään yksi Hectorin huonoimmista tuotoksista, eikä levy muutenkaan ollut ihmeellinen. Seuraavalta levyltä ”Hectorock II” julkaistiin single ”Jäävalssin jälkeen”, joka on jatkoa vuonna 1974 ”Hectorock I”:llä julkaistulle ”Jäävalssi” -kappaleelle. Yleensä ns. jatko-osa kappaleelle monen vuoden jälkeen ei onnistu, mutta jotain omituisen viehättävää tässä kuitenkin on. Hectorin ura sai uutta potkua, kun tuottajan paikalle palasi Jukka Hakoköngäs. ”Nuku idiootti” -levyltä lohkaistu ”Päästä minut pahasta” -singlen b-puolelta löytyvä ”Sota on kaunis” on sanoituksellisesti mielenkiintoinen, sillä sodan merkitys on käännetty positiiviseksi, jolloin se itseasiassa kuuntelijan korvissa muuttuu takaisin normaaliin negatiiviseen muotoon. Saman levyn toisen singlen ”Jossain jysähtää” b-puolelta löytyy ”Niin sua rakastan”, joka on ainakin allekirjoittaneen mielestä yksi Hectorin kauneimmista lauluista ja sykähdyttää joka kuuntelukerran jälkeen. ”Varjot ja lakanat” -levyltä julkaistu ”Mulla ei oo rahaa” on yksinkertaisuudessaan napakka kappale, joka jää soimaan päähän pitemmäksi aikaa. Musiikki tukee tässä hyvin sanojen merkitystä.

Viides levy käynnistyy ”Varjot ja lakanat” -levyltä julkaistulla singlellä ”Ota yhteyttä apinaan”, jossa Hector kuin leikkii sanoilla ja saa kuuntelijan suun kääntymään ylöspäin, sillä melko menevän hauskasta kappaleesta on kyse. Seuraavalla levyllä, ”Yhtenä iltana”, tuottaja vaihtui ja tilalle tuli myös tuottajana menestynyt Pave Maijanen. Ensimmäinen single tältä levyltä kuuluu sarjaan ”karaoken yksi menestyksekkäimmistä kappaleista”. Kyseessä on tietenkin ”Juodaan viinaa”, joka Hectorin mukaan ymmärrettiin väärin, koska sanat ovat vakavat. Tosin mitä sille voi, että musiikki on sen verran hervotonta, ettei suomalainen jaksa sanoja kuunnella. Siksi kappale on uudelleensovitettu ja julkaistu ”Ei selityksiä” -levyllä. B-puolelta löytyvä ”Illat pitenee” on yksi 90-luvun tuotannon koskettavimmista helmistä, eikä ole saanut juurikaan huomiota. Hector teki sanoituksia Susanna Haaviston levylle ”Miksi” ja duetoi Haaviston kanssa kappaleella ”Kanssasi on hyvä olla”. Tämä Juha Tikan säveltämä kappale on sirkusmainen ja Hectorin sanoitus sopii erinomaisesti siihen. Ainakin allekirjoittaneen mielestä herran paras tilaussanoitus pitkän uran aikana. Seuraavan levyn nimikkokappale ”Ensilumi tulee kuudelta” on saundiltaan hyvin surumielinen ja sanoitukseltaan kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta kappaleelta.

Kuudes levy käynnistyy räväkästi Hectorin ja Värttinän esittämällä kappaleella ”Velisurmaaja”, joka on levyltä ”Salaisuuksien talo”. Kyseessä on kansanlauluun perustuva kappale, johon Hector teki sanat, jotka kunnioittavat kansanlaulumaista perinnettä. Saundillisesti kappale on sovitettu tanakammalla kädellä, mutta sopii mainiosti tyyliin. Singlen toisella puolelta löytyy Hectorin elämänkerrallinen kappale ”Viimeinen unelma”, jossa omia tapahtumia peilataan historiallisiin tapahtumiin. Seuraavan levyn nimikkokappale ”Yö tanssittaa” on oikeastaan Hectorin uran yksi oudoimmista kappaleista, sillä se kuulostaa enemmän levy-yhtiön määräämältä ’hittikappaleelta’ kuin herran omalta tuotokselta. Tätä tukee myös herran omat kommentit boxin mukana julkaistussa kirjasessa. Singlen toisella puolella on tunteikas ja kaunis kappale ”Vanhat polkupyörät”, jonka Hector duetoi vaimonsa Sarita Harman kanssa. Mitä siitä syntyykään, kun Hector, Reino Helismaa ja moderni meininki pistetään yhteen? Jotain ihan kummallista, josta hyvänä esimerkkinä voi mainita singlen ”Hullu syntikka”, joka on nykyaikainen versio Helismaan kappaleesta ”Hullu kitara”. Ei herrajestas, että osaa olla älyttömän ärsyttävä kappale. Tosin kappale on lapsille suunnatulta ”Helismaan pikajuna” -levyltä, mutta kysymys kuuluu miksi. Onneksi ”Meksikon pikajuna” on pelastava enkeli singlejen osalta. Kappaleessa kuullaan Hectorin lisäksi Vesku Loiria ja Nylon Beatin tyttöjä. Tässä kappaleessa modernisointi toimii yllättävän hyvin. Viimeisimmältä ”Ei selityksiä” -levyltä on lohkaistu singleksi radiossakin tiuhaan tahtiin soitettu ”Kuunnellaan vaan taivasta”, joka on moneen radiosoittoja keräneeseen kappaleeseen nähden sanoitukseltaan syvällisempää tuotantoa.

Kokonaisuudessan ”Hectobox” on erinomainen läpileikkaus Hectorin tuotantoon, jossa hyvin selkeästi näkyy herran tuotannon ylä- ja alamäet vaikka singlet yleensä onkin tehty ns. levyjen markkinointia varten. Ehkä tuotannon vahvimmat ajat ovat olleet juuri 70-luvun alusta puoleen väliin ja omalla tavallaan 80- ja 90-luvun puoliväli. Tuolloin syntyivät ainakin allekirjoittaneen mielestä parhaimmat levykokonaisuudet, joista maistiaisia juuri noilta singleiltä saatiin. Tähän saakka monia kappaleita on julkaistu monenmoisissa kokoelmalevyissä, mutta vihdoin kaikki on yhden paketin sisällä, joten tämä sopii ennen kaikkea niille, jotka eivät ole jaksaneet ostaa noita kokoelmia. Mukana tuleva kirjanen tarjoaa ”kylmien faktojen” lisäksi myös Hectorin mielenkiintoisia kommentteja kappaleisiin ja äänityksiin liittyvistä taustoista. Jäämme odottamaan jännityksellä sitä, kuka julkaisee kaikki herran levyt yhdessä boxissa kuluttajaystävälliseen hintaan.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by EMI Records, 2005