STOP THE PRESS!

The Juliana Theory – Deadbeat Sweetheartbeat

juliana_theory1.This is a love song for the loveless 2.We make the road by walking 3.Shotgun serenade 4.Leave like a ghost (drive away) 5.My heart is a soldier 6.I love you to death (drive safe) 7.This Valentine ain’t no saint 8.10000 questions 9.The final song 10.French kiss off
Arvio: 2,5/5

The Juliana Theory on 90-luvun loppupuolella perustettu jenkkiläinen punkrock-orkesteri, joka muutaman levyn tehtyään on vähitellen muokkaantunut ns. emo-bändiksi. Termi ottaa päähän, mutta käytetään sitä nyt, kun joku sellaisen on mennyt lanseeraamaan. Bändin neljäs studioalbumi ”Deadbeat sweetheartbeat” on osittain kotikutoinen. Lauluosuudet on äänitelty kotistudiossa, ja muutenkin tuotanto on ollut paljolti bändiläisten itsensä harteilla. Tällainen asenne on aina terve, joten odotuksiakin levyä kohtaan kehittyy. Kun aikaisempaan materiaaliin ei ole tullut tutustuttua, on kuin harhailisin pimeässä etsien jotakin tuntematonta.

Melkoisen popahtavaa musiikki on. Kunnianhimoa on, sillä melodioissa on tartuntapintaa todella rutkasti. Jo heti aloitusraidan ”This is a love song for the loveless” kertosäe tuntuu melkoisen suurelta. Jospa vaan laulu olisi miksattu hieman alemmas. Tai äänitetty paremmin. Kuitenkin eniten popularismia lähentelee nelosraita ”Leave like a ghost (drive away)”, joka on jo monenlaisia klisee-elementtejä yhdistelevä sokerikuorrutettu collegerock-biisi. Suureellisuutta tässäkin haetaan, mutta nyt ei päästä kyllä mihinkään sfääreihin. Jotenkin muutenkin tuntuu, että yrityksestä huolimatta bändi ei osaa antaa yhtään mitään uutta kuulijalle, joka jo on turtunut tällaiseen nuorisorokkiin. Levyn materiaali pysyykin melko tasapaksuna loppuun asti.

Positiivista levyssä on sen soundit. Se surisee, särisee, ja on muutenkin sopivasti tunkkainen. Kun vielä materiaali olisi hyvää, niin bändistä voisi muokkautua jotain todella mielenkiintoista. Tämänhetkinen ”The Juliana Theory” ei kuitenkaan eroa juuri mitenkään niistä tuhansista samanlaisista, bändeistä joita jenkkilässä levyttää ja keikkailee. Siinä on jotain mielenkiintoista, mutta se ei silti jaksa sytyttää.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Take What You Want To, 2005