STOP THE PRESS!

Amoral – Decrowning

amoral1.Showdown 2.Lacrimal Gland 3.Decrowning 4.Tiebreaker 5.Drug of choice 6.Denial 101 7.Control cancer 8.Raptus 9.Warp 10.Bleeder
Arvio: 3/5

Amoralin toinen tiukkaakin tiukempi studioalbumi ”Decrowning” viiltelee sointunsa korvalehtien verisuoniin. Deathmetalia tulkitseva orkesteri on kerännyt melkoisesti mainetta sekä Suomessa että rajojemme ulkopuolisilla alueilla. Amoralin örinässä on selvästi kehittyneempi ote, kuin useimmissa kaltaisissaan, eikä musiikillisesti pyritä tekemään helppoja kompromisseja. Tämä on erittäin positiivista, sillä se luo bändin kalmaiseen soundiin lohdullista särmää. Soitannallisesti bändi toimii moitteettomasti, tyylikkäästi ja hyvin.

”Decrowning” on melkoista tykitystä alusta loppuun. ”Showdown” aloittaa etapin kohti synkkyyttä melkoisella takomisella. Soolo-osuudet kuitenkin paljastavat melodisen taituruuden kaiken rujouden keskellä. Kitarointi muutoinkin tulee esiin hyvin koko levyllä, joskin tämä hieman jopa häiritsee. Kun yksi todella poikkeava elementti tuodaan näin pintaan, se enemmänkin repii biisin kappaleiksi kuin tukee sitä. Muutoin kappaleet, varsinkin nimikkoraita, pysyvät suht hyvin tasapainossa, eivätkä lähde liikaa leijailemaan omiin sfääreihinsä. Ehkä hieman turhan kevyttä soitto osittain on lähennellen perusheviä, mutta suurelta osin kuitenkin pitäydytään raastavan mäiskeen puolella. Levyn lopettava ”Bleeder” pyrkii jättämään haikeat hyvästit, ja osittain onnistuukin melankoliassaan.

”Decrowning”:ssa häiritsee jokin. Ehkä se ei kuitenkaan kanna aivan niin pitkälle, kuin odottaisi. Soitannallisesti se on erittäin hyvä paketti, mutta sovitus ja varsinkin miksaus antavat jonkin verran toivomisen varaa. Ja tuotannollisesti nuo kitarasoundit eivät ole ihan parhaimmasta päästä. Biiseissä on paljon hyvää menoa, asenteellista soittoa ja kylmää synkistelyä. Kokonaisuutena suurin osa kappaleista kuitenkin menettää uskottavuutensa jonkun väliosan tai soolon vuoksi. Siksi levyä ei tahdo jaksaa kuunnella alusta loppuun. Amoral on kieltämättä hyvä orkesteri, ja livenä varmaankin kova, mutta levyllä se toistaiseksi jättää hieman toivomisen varaa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Spinefarm Records, 2005