STOP THE PRESS!

Santana – All that I am

all_that_i_am1.Hermes 2.El fuego 3.I´m feeling you (feat. Michelle Branch & the Wreckers) 4.My man (feat. Mary J. Blige & Big Boi) 5.Just feel better (feat. Steven Tyler 6.I am somebody (feat. Will.I.Am) 7.Con Santana 8.Twisted (feat.Anthony Hamilton) 9.Trinity (feat. Kirk Hammett & Robert Randolph) 10.Cry baby cry (feat. Sean Paul &Joss Stone) 11.Brown skin girl (feat. Bo Bice) 12.I don´t wanna lose your love (feat. Los Lonely Boys) 13.Da tu amor
Arvio: 2,5/5

Kaikki mitä olen- siinä vapaasti suomennettuna Santanan uuden albumin nimi. Mistäs on Carlos sitten tehty? Ainakin yhteistyökyvystä, sillä levyllä kuultavasta 13 kappaleesta peräti yhdeksässä on Santanan kitara saanut duettoseuraa. Vieraslistalta löytyvät ainakin jo ainakin kertaalleen Santanan levyllä vieraillut Michelle Branch, Joss Stone, Aerosmithin Steven Tyler, American Idol-finalisti Bo Bice ja The Black Eyed Peasin Will.I.am.

”All that I am” on siis rakennettu samalla sapluunalla kuin Santanan kaksi edeltävää albumia: ”Supernatural” ja ”Shaman”. Musiikkityyli on kevyttä radiopoppista, ja konseptiin kuuluu olennaisesti se, että levyllä vierailee paljon artisteja. Mikäs siinä, kiitos Supernaturalin Carlos Santana kantoi muutama vuosi sitten kotiin Grammy-patsaita peräti 8 kappaletta. Ilmeisen toimiva konsepti siis.

Silti jokin tuntuu olevan pielessä. Vaikka jalat alkavat paikoitellen vipattaa levyn tahdissa, osa ajasta menee puhtaaseen ihmettelyyn ja hämmästykseen. Vanhaa Santana-materiaalia enemmän kuunteleville saattaa kesken kuuntelun käydä epäselväksi, kenen levyä oikein kuuntelee. Levyltä kun löytyy alle kourallinen taattua Santanaa. Tämä ongelma toki tuskin vaivaa niitä, jotka ovat Supernaturalinsa ja Shamaninsa kuunnelleet. Toisaalta herää kysymys, miksi levyltä sitten löytyy muutama niin sanottu perinteinen Santana-kappale. Ainakin allekirjoittaneen korvissa juuri noiden kappaleiden olemassaolo sai valtaosan levyn muista kappaleista kuulostamaan vieläkin keskinkertaisemmilta kuin mitä ne ehkä ovatkaan.

Arvostelijan villi mielikuvitus koettaa keksiä vastauksia yhä uusiin mieleen pulpahteleviin kysymyksiin. Miksi jo kolmas levy on tehty täysin samalla sapluunalla lisäämättä siihen mitään uutta? Onko levyä tehty puhtaasti laskelmoiden ja dollarinkuvat silmissä? Vai onko luovuus tehnyt tenän? (Sitä on vaikea uskoa, nyt kuitenkin puhutaan artistista jonka studiolevyjen lukumäärä lähentelee 40:ää kappaletta). Vai onko niin, että tälläinen poppishöttö on ainoa genre mikä myy? Eikö nykyajan nuoriso ymmärrä muuta?

Lopuksi varoituksen sana sinulle, Carlos. Vaikka olet keksinyt myyvän konseptin, älä tuudittaudu sen varaan, että se toimisi enää kovin monen levyn verran. Ja muistathan, että hyvä ja katu-uskottava musiikki voi olla muutakin kuin MTV-julkkisten laulattamista radiopoppiksen tahtiin. Vanhempi tekijä saa kyllä coolin ja nuorekkaan imagon rakennettua muullakin lailla. Kyse on enemmän asenteesta ja omaperäisyydestä, kuin varman päälle pelaamisesta ja toistannasta. Ehkä Sinun ratkaisuksesi sopisi jo monen hip-hop-bändin käyttämä kikka: alat julkaista vain tuplalevyjä, joista toinen sisältää näitä duettoja ja toinen sitä monien kaipaamaa ”vanhaa” Santanaa. Näin ollen (lähes) kaikki ovat tyytyväisiä.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Arista/ Sony/BMG, 2005