STOP THE PRESS!

David Gilmour – On an Island

on_the_island1. Castellorizon 2. On An Island 3. The Blue 4. Take A Breath 5. Red Sky At Night 6. This Heaven 7. Then I Close My Eyes 8. Smile 9. A Pocketful of Stones 10. Where We Start 
Arvio: 5/5

Lienee viisainta tunnustaa heti arvion alkumetreillä, että allekirjoittanut on varsin suuri Pink Floyd -fani. Haluan täsmentää, että olen kuitenkin kriittinen fani, jonka odotukset ovat aina korkealla, kun jotakin Floydiin liittyvää julkaistaan. Aina eivät odotukset kohtaa julkaisun laadun kanssa, mutta tällä kertaa on sanottava, että suorastaan lumouduin.

Vaikka maestro itse näytti kieltämättä taannoisessa Live 8 – konsertissa jo, sanoisinko että varsin hyvin kypsyneeltä, tuntuu miehen sävelkynä olevan edelleen voimissaan. Davidin hypnoottisen pehmeä lauluääni on edelleen kunnossa ja sormet liikkuvat kitaran kaulalla entiseen malliin. Voisikin melko rohkeasti sanoa, että On an Island on vahvinta materiaalia, mitä keneltä tahansa Pink Floydin jäseneltä, yhdessä tai erikseen, on ilmestynyt pariinkymmeneen vuoteen. Myönnettäköön, että en juuri muuta Gilmourin soolotuotantoa ole aiemmin kuullut, mutta ainakaan Roger Watersin sooloilut eivät näin korkealle koskaan yltäneet, vaikka parhaimmillaan varsin onnistuneita nekin ovat olleet. Taidetta tehdäkseen, mestari tarvitsee tietenkin muita mestariystäviä avukseen ja niitähän Davidilla riittää. Useammalla biisillä kuullaan esimerkiksi niin ikään entinen Floykkari Richard Wrightin taiturointia kosketinsoittimissa. Lisäksi levyllä vierailee sellaisia suuruuksia kuten David Crosby ja Graham Nash.

On an Island on erittäin visuaalinen levy. Heti alkumetreillä kuulija tuupataan matkaan laivalla kohti saarta mahtipontisten sumutorvien säestämänä. Pian laiva lipuukin jo rauhallisesti kohti määränpäätään. Tämä on tietenkin vain minun näkemykseni aiheesta. Gilmourin musiikki on samaan aikaan tavattoman helppo omaksua, mutta antaa kuuntelijalle kuitenkin haastetta. Levy on niin monitasoinen, että äänimaailmasta löytyy jokaisella kuuntelukerralla uusia piirteitä. Vaikka albumi onkin Davidin soololevy, ei hän suinkaan pyri peittelemään menneisyyttään Pink Floydin riveissä. Kappaleissa kaikuu Pinkin haamu, mutta ei kuitenkaan lainkaan huonossa mielessä. Bändin suosituimpien levyjen jälkeen miehet lypsivätkin kukin tahoillaan samoilla ideoilla useammallakin levyllä. On an Islandilla on kuitenkin tuore ja rento ote. Vaikka melko suuri osa levyn kappaleista onkin varsin rauhallista tavaraa, mahtuu joukkoon toki ronski määrä mahtipontisuutta ja hitunen rockin räimettäkin. Osa levyn kappaleista on rakenteeltaan hyvinkin yksinkertaisia, mutta niihin on silti saatu puhallettua valtava määrä tunnetta, lämpöä sekä hyvää henkeä.

On an Island on varsin henkilökohtainen levy. Tietyltä kantilta katsottuna siitä kajastaa tietty haikeus, ikään kuin se olisi Gilmourin joutsenlaulu. Mies on kuitenkin jo varsin iäkäs ja saavuttanut käytännössä kaiken, mitä musiikilla voi saavuttaa. Toivoa kuitenkin sopii, että energia riittäisi vielä ainakin yhteen kiertueeseen. Pahoin pelkään, että enempää levyjä ei herra Gilmourilta enää kuulla. Toisaalta, jos tämä mies ei ole eläkepäiviään ansainnut, niin kuka sitten on?

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by David Gilmour, 2006