STOP THE PRESS!

Sydän, sydän – Au

sydan_sydan1. A# 2. KISSA JA HIIRI 3. HAI 4. KUKKO 5. VIHA EI KUIHDU KOSKAAN 6. KOIRA 7. JÄNIS 8. KOLME KYSYMYSTÄ, KAKSI VASTAUSTA 9. MUURAHAINEN 10. MARSU 11. RAKKAUS EI KUIHDU KOSKAAN 12. KÄKI 13. KÄRPÄNEN 14. HIRVIÖ 15. TIIKERI
Arvio: 3,5/5

Te kaikki, jotka ette yksinkertaisesti jaksa kuunnella sitä ainaista listahittitavaraa, jota jokaisesta tuutista syötetään puoliväkisin päivästä toiseen. Tämä levy saattaisi sopia juuri teille. Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Sydän, sydän -yhtye julkaisi viime vuonna kehuja osaksensa saaneen debyyttialbuminsa Auto. Tämän jälkeen ilmestyi Tårta på tårta -EP, ja nyt on toisen kokopitkän albumin vuoro. Mikäli vanha Yup tai ehkä Absoluuttinen nollapiste sattuvat kolahtamaan, kannattanee tämän arvostelun lukemista jatkaa, sillä Sydän, sydän liikkuu melko pitkälti samoilla vesillä. Abso-viittauksista voinee syyttävät sormet osoittaa kohti levyn tuottajaa, Aake Otsalaa, joka on vastannut kyseisessä pumpussa basismista. Jos assosiaatiolinjalla jatketaan, niin paikoitellen Sydän, sydämen materiaalista tulee mieleen varsin selkeästi myös Mike Pattonin häröisemmät projektit (Fantomas, Mr. Bungle), joskaan ei sentään läheskään samalla häröisyyden asteella. Mikäli bändiä pitäisi yrittää johonkin genreen sulloa, mieleen tulee progressiivinen hevi-rock-samba-reggae. Tyylien keskellä smurffataan siis paljon ja tyylillä. Biisilistan perusteella voisi alkuun kuvitella, että levy olisi täynnä lastenlauluja. Nokkelan naivisti nimetyt kappaleet eivät kuitenkaan ole ukko-nooaa nähnytkään. Sanoitusten aiheet ovat kuitenkin tahallisen aikuismaisen lapsellisia. Inkkarit, länkkärit ja kissa-hiiri-leikit sekoittuvat aikuisten maailmaan melko sulavasti. Bändin ylenpalttinen kikkailu pysyy pääasiassa hyvin hanskassa. Sekoilua pitää kasassa aika ajoin raikaavat raskaat voimasoinnut.

Vaikka Sydän, sydän tarjoaakin virkistävän erilaista ja enimmäkseen toimivaakin musiikkia, ei sillä oikein tunnu olevan rahkeita miksikään uudeksi, jo pariin kertaan mainitsemakseni Yup:ksi tai Absoluuttiseksi Nollapisteeksi. Bändin materiaali ei kuitenkaan erilaisuudestaan huolimatta ole välttämättä tuoretta. Sisäinen meedioni tietää sanoa, että jos bändi olisi julkaissut levynsä joskus 80-luvun loppupuolella, olisi se saattanut nousta kulttibändien suosta astetta korkeammallekin. Paha tietysti mennä sanomaan, onko levyä tehty ylipäätään dollarin kuvat silmissä. Englanninkielellä underground-yleisö olisi tietysti huomattavasti isompi… Pääasia kuitenkin lienee, että bändin pojilla on hauskaa, kuten Au -albumilla tuntuisi ainakin olevan.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Johanna Kustannus Oy, 2006