STOP THE PRESS!

Tuomari Nurmio – 4 Re-masteroitua Luksuspainosta

tuomari_nurmio1Levyt:
Hullu Puutarhuri (1992)
The Barnhill Boys: Hillbilly Spacecraft (1994)
Karaokekuningas (1995)
Tanssipalatsi (1996)
Arvio: 4,5/5

Tuomari Nurmio, musiikin monitaitaja ja karu tarinankertoja, ei esittelyjä kaipaa.

90-luvun alkupuolella Tuomari Nurmio levytti EMI:lle neljä melkoisesti toisistaan poikkeavaa levyä. Ensimmäinen levy, Hullu Puutarhuri, teki ainakin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Sen totaalisen häiriintynyt ja silti tasapainoinen kokonaisuus on vielä tänäkin päivänä hämmentävän omituinen. Nurmio levytti myös englanniksi ja bändin nimeksi lyötiin The Barnhill Boys. Ehkä nämä kokeilut olivatkin sitten liikaa niin faneille kuin levy-yhtiölle, ja täten Nurmio kevensi otettaan huomattavasti. Lainabiiseistä koostuva Karaokekuningas esitteli kevyttä ja helposti sulatettavaa, radioystävällistä musiikkia. Tanssipalatsi jatkoi kevyttä linjaa, mutta teki sen Nurmion omien biisien avulla, jotka sovitettiin uudelleen. Nyt nämä neljä levyä on julkaistu uudelleen.

Hullu Puutarhuri (1992)

Hullu Puutarhuri on kuluneiden vuosienkin jälkeen todella haastava levy. Se kiemurtelee äärimmäisen kokeellisessa maastossa ottaen vaikutteista jazzista, orkesterimusiikista ja rosoisesta kitaroinista. Ylimelankolinen ”On elo unta keijujen” on täydellinen avausraita. Se kertoo välittömästi, että mitään helppoa poppia ei tältä levyltä löydy. Nimikkoraita ”Hullu Puutarhuri” rikkoo rajoja monisävyisellä ja hämmentävällä sovituksellaan. Soittokuntamusiikkia imitoiva ”Katuvaisten laulu” hieman etäännyttää omassa omituisuudessaan, joskaan ”Vinoja sanoja” ei yhtään helpota kuuntelijan oloa, vaikka siinä selvästi on helpommin lähestyttävä sovitus. ”Rasva-Rainer” ja ”Ikuisesti minun” jättävät sanoin kuvaamattoman hätääntyneen olon, jonka vuoksi levyn tahtoo kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen.
Uudelleenjulkaisu sisältää myös levyllisen YLE:lle äänitettyä materiaalia, jossa taustaorkesterina toimii sangen omituisen kokoonpanon omaava Hugry Tribal Marching Band. Levyltä löytyy Nurmion vanhempaa tuotantoa melko hämmentävinä versiointeina. Erittäin miellyttävä lisä ja todella suositeltava hankinta!
*****

The Barnhill Boys: Hillbilly Spacecraft (1994)

Pääosin Nurmion kotimaankielisistä biiseistä englanniksi lauletuista versioista koostuva Hillbilly Spacecraft on soundiltaan sangen raju. Se todella rokkaa. Muutoinkin The Barnhill Boys tuntuu hyvin tasapainoiselta ja tyylitietoiselta kokoonpanolta, onhan sen soittajilla takanaan jo pitkähkö yhteinen taival. ”Huda huda!” taittuu Hoodangiksi, ja Lasten mehuhetkestä kehkeytyy ”A little hippie party”, joka tosin on turhan paljon alkuperäisen kaltainen ja täten liian kevyt. Varsinkin, kun on tullut kuulleeksi sen Alamaailman vasaroiden kanssa tulkittuna…
Levyltä löytyy myös vaihtoehtoisia miksauksia muutamista levyn kappaleista, sekä pari ennenjulkaisematonta raitaa. Kokonaisuutena Hillbilly Spacecraft on kuitenkin ehkä hieman tylsä ja raskas kuunneltava, eikä sitä oikein jaksa kovin montaa kertaa läpi kuunnella. Mielenkiintoinen levy, jossa on hetkensä.
***

Karaokekuningas (1995)

Nurmion karaokekiinnostus poiki levyllisen lainakappaleita, jotka ovat soineet radiossa erittäin paljon. Varsinkin levyn avausraita ”Lemmenloruja” on lähes kuoliaaksi soitettu. Levyn soundi on kepeä, paljolti puhaltimiin nojaava, joskin selkeämmin populaarimusiikkiin kallistuva, kuin esimerkiksi Hullu Puutarhuri -levy. Haima alkaa repeilemään, kun ”Villi yö” kajauttaa ensimmäisen kertosäkeensä eetteriin. Alkuperäinen kappalehan on nimeltään Bamboleo…
Jokin kuitenkin tässä kepeässä soundissa kiinnostaa. Ehkä se on Hannu Nurmion aidosti rehellinen ja anteeksipyytelemätön tulkinta. On melko samantekevää, mitä herra laulaa, koska aina se kuitenkin kuulostaa erittäin hyvältä. Siksi jopa Karaokekuningas kaikessa korniudessaan on miellyttävä kokonaisuus, jonka kuuntelee ihan mielellään alusta loppuun. Bamboleosta huolimatta, löytyyhän levyltä kuitenkin ”Rahamiehen” kaltainen erittäin loistelias kipale..
***½

Tanssipalatsi (1996)

Karaokekuninkaan innoittamana Nurmio tahtoi vääntää omista kappaleistaankin kepeitä ja tanssittavia poppipaloja. Tanssipalatsi onkin sangen loistelias kokonaisuus mitä mielenkiintoisimpia tulkintoja Nurmion vanhoista kappaleista, joihin on selvästi tahdottu puhaltaa uutta positiivista elämää. ”Paha tyttö” taipuu miellyttäväksi rockralliksi, eikä kepeydelläänkään pysty häiritsemään, kuin ehkä paatuneimpia puristeja. ”Hotelli Voodoo” soi kuin suklaapatukkamainos, ja ”Kurjuuden kuningaskin” löytää itsestään lämpimiä ja positiivisia sävyjä. Mielenkiintoisin kappale levyllä silti kuitenkin on sen lopetusraita ”Ikuisesti minun”, jossa tulee ehkä parhaiten esille Nurmion kappaleiden monitasoisuus, tulkinnallisuus ja sovitusten merkitys. Kappaleen rujous on sopusoinnussa sen kauneuden kanssa. Tanssipalatsi peilaakin hyvin populaarimusiikin olemusta. Se näyttää, miten hankalakin biisi voi olla letkeä ja tanssittava, kunhan se vain tuotetaan nämä lähtökohdat mielessä.
****

Neljä kovin erilaista levyä. Niiden aikana voi kokea musiikillisen vuoristoradan, jollaiseen monikaan kotimainen tai ulkomainen taiteilija ei pysty. Tuomari Nurmion koko tuotanto on loisteliasta, ja tämä pala 90-lukua on eittämättä uudelleenjulkaisunsa ansainnut. Levyjen kansipaperit sisältävät vielä paljon informaatiota niiden teosta, taustoista, sekä Nurmion omia ajatuksia. Mikäli omasta hyllystä ei näitä levytyksiä vielä löydy, nyt on korkea aika korjata tilanne.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Oy EMI Finland Ab, 2006