STOP THE PRESS!

”Weird-Al” Yankovic – Straight Outta Lynwood

weird_al1.White & nerdy 2.Pancreas 3.Canadian idiot 4.I’ll sue ya 5.Polkarama! 6.Virus alert 7.Confessions part III 8.Weasel stomping day 9.Close but no cigar 10.Do I creep you out 11.Trapped in the drive-thru 12.Don’t download this song
Arvio: 4/5

”Weird Al” Yankovic, tuo Yhdysvaltain Jope Ruonansuu, on rapakon takana jonkinlainen kulttitähti, joka 23 vuotta kestäneellä urallaan on syytänyt pilkkakirveitä joka puolelle. Suomessa Yankovic taidetaan tuntea parhaiten 80-luvun Michael Jackson- parodioistaan sekä Spy Hard-elokuvan bondmaisesta tunnusmusiikista. Mieheltä on ilmaantunut melkeinpä yllättävästi jo 12. pitkäsoitto Straight Outta Lynwood, jonka kansi antaa ymmärtää, että nyt pannaan ghettoblasterit lujempaa ja tunkeudutaan Harlemiin sörkkimään mehiläispesää. Sitäkin on toki luvassa mutta ei yksinomaan. Levy on ollut Jenkeissä yksi miehen uran kovimpia myyntimenestyksiä mutta itse en ollut ollenkaan innoissani Yankovicia CD-pesään taiteillessani.12 kappaletta myöhemmin kuitenkin huomasin ilokseni outo-Alfredin yllättäneen.

Al Yankovic on äärettömän tarkkavainuinen ja ennenkaikkea musikaalinen kaveri, joka pystyy ottamaan haltuunsa täysin uskottavasti, tai ainakin hauskasti, lähes minkä tahansa musiikkilajin. Straight Outta Lynwoodillakin kajahtavat hiphopin lisäksi ainakin hevi, punk ja polkka. Näistä viimeksimainittu, Polkarama!- kappale, antaa vahvan syyn epäillä, että tämä kreppitukkahan on, samperi soikoon, ollut Eläkeläisten keikalla ja varastanut siellä kuulemaansa! Kyseinen medley on täysin järjetön mutta kuulostaa mukavalta. Oikein pahasti sanottuna voisi todeta, että Yankovic säästää kuulijalta vaivan perehtyä 2005-2006- vuosien kovimpiin hitteihin: Sen kuin kuuntelee tämän polkkasovituksen, johon on ympätty parhaiden biisien parhaat säkeet ja taas tietää, mitä musiikkimaailmassa on meneillään. Myös Queen-, country- ja Rubettes-maustettu Beatles-pastissi Pancreas ja Red Hot Chili Peppersiä imitoiva I’ll Sue Ya ovat paitsi toimivia zipaleita, myös lyriikoiltaan ja esitystyyliltään räävittömän hauskoja. Mutta kyllähän levyn helmi on 11-minuuttinen R.Kelly- parodia Trapped In The Drive-thru, joka on sanoitettu täyteen tavaraa mutta jossa ei oikeastaan silti sanota mitään! Tämähän on ihan merkkiteos ja sisältö on kuin allekirjoittaneen elämästä. Tämänkaltainen pölhöparodiahuumori vetoaa ainakin meikäläiseen mutta muuten on hieman kyseenalaista, löytääkö suomalainen kuulija tältä levyltä mitään tarttumapintaa. Jenkkikultturiin perehtyneelle, tiedostavalle kuulijalle ainakin osan kappaleista pitäisi olla helpohkosti avautuvia siinä missä vaikkapa Conan O’Brienin TV-shownkin mutta ei tästä Suomessa myyntimenestystä lie tulossa, mikä on kyllä sääli. Levykansiin painetut lyriikat ovat elintärkeät, ilman niitä moni hassutus vilistäisi ohi aistien, mutta ärsyttävää on kappaleen yhteydessä mainita, että mitäs tässä nyt parodioidaan ja tuhota täten oivaltamisen ilo.

Yankovic on kyllä nimensä veroisesti outo setä, kun tekee elämäntyönsä muiden tekemien kappaleiden kustannuksella vaikka varmasti rahkeita olisi omaankin tuotantoon. Weird-Al vetää hyvin ja esimerkiksi hänen räp-flownsa on täysin uskottava. Mennee täydestä moneen sanat huomiotta jättävään kuulijaan. Hauskaa on myös tapa, jolla Yankovic tekee biiseistä omiaan eli kun ilmeisesti coverointilupia ei ole saatu tai edes pyydetty, niin alkuperäistä biisiä muokataan niin vähän kuin mahdollista mutta kuitenkin niin, että se jää tunnistettavaksi ja silti rojaltit valuvat ’tekijä’-Yankovicille. Hilarious, sanoisivat eräänkin komediasarjan hemmot. Tämä rääväpää osoittaa, että huumoriakin todella voi tehdä huolellisesti vaikka onhan tälläkin levyllä muutama halpakin veto. Ainakaan Weasel Stomping Day ja Close But No Cigar eivät oikein lähde mutta kyseessä voivat toki olla ymmärryksen tiellä jäpittävät kulttuurierotkin. Yankovic piilottaa lyriikoidensa pinnan alle muhkeasti yhteiskuntasatiiria ja antaa muutenkin sanallisen miekkansa huitoa ylt’ympäriinsä mutta harkitusti. Levyn kohderyhmä on jo pelkästään biisien monipuolisuuden vuoksi tavattoman laaja mutta lyriikoista voivat tiukkalippiksisimmät inhaloida vaikkapa palkokasvit sieraimiin. Levyn mukana seuraa myös DVD, joka ei oikeastaan tuo lisäarvoa. Se sisältää hauskoja animaatiovideoita levyn kappaleista, tekijöinään mm. Renin & Stimpyn legendaarinen luoja John Kricfalusi, sekä lyhyen making of- dokumentin, joka yllättää olemalla epähauska. Vai jekuttaako Yankovic taas näyttämällä vain itseään kapellimestaroimassa studiossa ja muusikoita soittelemassa raitoja Pro Toolsiin? En ihan ymmärrä.

Saattaahan tämänkaltaisen musiikin arvo olla hieman kyseenalainen enkä nyt ihan varma ole materiaalin ajankestävyydestäkään mutta mikään, mikä tuo riemua tämän vakavamielisen maailman pimeään syksyyn, ei voi olla läpeensä pahaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony BMG, 2006