STOP THE PRESS!

Sweatmaster – Animal

sweatmaster1.Down To Size 2.Animal 3.Dead Legs 4.T-Stripes (Do What You Do To Me) 5.Cut Up In Half 6.I Have Your Eyes 7.In Limbo 8.Calling Satan 9.Filler 10.Blisters 11.World Of Disease 12.Everybody Knows
Arvio: 3,5/5

Eipä käy kateeksi kotimaisen alternative-rockin ystävien rahapusseja, kun on tässä seurannut viimeisen parin kuukaudenkin aikana julkastujen, vähintäänkin kohtuullisen laadukkaiden altsualbumien määrää. Sweatmasterin kolmosalbumilta kajastaa luja ammattitaito suoraviivaisen rockin saralta. Levyn äänittäneen Jürgen Hendlmeierin kädenjälkeä on viime aikoina ollut varsin miellyttävää kuunnella mm. Damn Seagullsin sekä The Flaming Sideburnsin albumeilla. Eipä ihme, että mies on suosittu studiovieras kyseisen genren artistien levyillä, laatu kun on selkeästi kansainvälistä laatua. Sweatmaster onkin kotimaansa ohella viettäneet myös paljon aikaa töissä rajojen ulkopuolellakin, kuten Keski-Euroopassa ja Briteissä. Siksipä onkin tärkeää, että bändin esittämä materiaali on vähintäänkin EU-säädösten mukaista.

Koska vertailu on aina kivaa, mainittakoon, että Sweatmasterin Animal -albumista tulee mieleen varsin paljon The Queens of the Stoneagen materiaali. Levy-yhtiön ja bändin mukaan albumilla on myös astetta herkempiä biisejä. En tiedä sitten eroavatko musiikkimakumme jotenkin dramaattisesti, kun en mitenkään hirveän herkkiä kappaleita kylläkään Animalilta löytänyt. Kaikki on toki suhteellista, kuten joku viisas on joskus todennut. Sanoitusten osalta levyltä löytyy sen sijaan hyvinkin rajuja, tai vähintäänkin hätkähdyttäviä, kieli poskessa tehtyjä ralleja, kuten ”Calling Satan, Let Me In”. Yksi levyn hauskoista valopilkuista on myös humoristinen täytebiisi, ”Filler”, jonka olemusta bändin pojat eivät ainakaan sen enempää peittele. Levyn pituudesta voitanee kuitenkin päätellä, että ihan oikeita fillereitä albumilta ei suuremmin löydykään. Hädin tuskin 34 minuutin kesto on sieltä lyhemmästä päästä, mutta eipähän levyyn ehdi ainakaan kyllästyä.

Sweatmasterin Animal -albumi on nokkelaa ja tiukkaa rockia, jota kuuntelee ihan mielellään. Hittipotentiaaliakin löytyy muutamasta kappaleesta, mutta ehkä se kaikkein terävin kärki biiseistä kuitenkin puuttuu. Kyllä tämän albumin biiseillä ehkä maailmaa kiertelee keikkaillen, siitä tuskin on epäilystäkään. Mutta ostetaanko tämän albumin myyntituloilla omakotitaloja ja autoja, onkin sitten eri asia.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Fullsteam Records, 2007