STOP THE PRESS!

Lauri Tähkä & Elonkerjuu – Tuhannen riemua

TR_booklet.indd1.Pauhaava sydän 2.Hetkeksi en sulle rupia 3.Rakasta rintani ruhjeille 4.Kimpale kultaa 5.Reikäinen taivas 6.Veljen kanssa kaupunkiin 7.Rakkauren tähären 8.Tehtaankatu 9.Älä äitee sure 10.Susipihan portilla 11.Hävitä ei koskaan 12.Ainoaasa
Arvio: 4/5

Lauri Tähkän ja Elonkerjuun viides studioalbumi jalostaa yhtyeen tunnusomaiseksi käyneen lakeuspopin täyteen huippuunsa. Takavuosina Tähkän poppoon levyille oli ominaista saman idean kierrättäminen koko levyn mittaiseksi ja se tahtoi turruttaa mutta nyt yhtye paitsi soi yhtyeenä hyvin, näyttää myös muuten kehittyneen niin taidoiltaan kuin monipuolisuudeltaankin hurjasti. Bändi on pikkuhiljaa kasvattanut myös suosiotaan paitsi latomaakunnassa, missä se on jo ennestään ollut kerrassaa hirmuusta, myös muualla Härmässä lähinnä aktiivisella ja villillä keikkailulla. Levytkin ovat petranneet kuin sika juoksuaan, eikä suosio varmasti Tuhannen Riemua- platasta ainakaan vähene. Edelliseltä Maailma on Renki-levyltä tuli radiosinkkuja niin että heikommat vallan pyörtyyli. Samoin voipi käyrä nytteki.

Bändin ehdoton dynamo on tietysti Lauri itse eli Jarkko Suo. Sanotaan mitä sanotaan mutta kyllä karismaattisen johtohahmon ääni ja tulkinta on Suomen rock-parhaimmistoa. Lauri ähkyy, rääkyy, tunnelmoi, fiilistelee, kohkaa, härnää ja melttoaa eikä kuulijalla ole mahdollisuuksia vastustella. Tähkä on kovassa vedossa Tuhannen Riemulla ja mikä parasta, hän pystyy muuntelemaan tulkintaansa siten, että vielä levyn lopussakaan ei ärsytä eikä väsytä. Maneereita ehkä on mutta ne eivät jurpi. Muusta yhtyeestä on tunnustettava, että se soi raikkaasti ja erittäin intomielisesti ja yhteispelin väkevyys on saatu tallennettua kompaktilevylle asti. Sovituksissahan Elonkerjuulla on valttinaan Johanna Koivun näpelöimä viulu, joka toimii aina. Soitin sopii tämänkaltaiseen hieman pehmompaan rockiin oikein hyvin. Levy on täynnä niin viululla kuin kitarallakin toteutettuja tarttuvia riffejä ja vaikka niistä joistakin ei kuoriudu kuolematonta kappaletta, tulee silti tunne, että kokonaisuus on mietitty. Muutamasta täytebiisin oloisesta kappaleesta huolimatta levy on kulkeva kokonaisuus.

Kappaleista tietysti videobiisi Pauhaava Sydän potkii heti alkuun lujasti vaikka sanoitus onkin hieman hömelö. Viulu soi tässä kappaleessa esimerkillisen puhtaasti ja parhaimmillaan. Rakasta Rintani Ruhjeille jatkaa lyyrisesti sellaisessa maailmassa, mitä etelä-suomalaisena kaupunkipellenä en lähde edes arvioimaan. Riehkata? Roikastua…? Tehtaankadussa rumpali Lenni Paarma näyttää takojantaitonsa ja Susipihan Portilla taas käyttää näkökulmaa, jonkalaista harvemmin, jos koskaan kuulee. Se tekee tästä kappaleesta yhden levyn kiinnostavimmista. Hävitä Ei Koskaan olisi voinut olla vaikka särökitaroin toteutettu, sillä se uhkaa mennä jo heviksi. Simo Rallin kirjoittama Kimpale Kultaa taitaa kuitenkin olla se levyn helmi. Kaunis kertsihokema ja toimivasti rytmitetty kappale on todella loppuun asti mietitty kimpale kultaa. Toivottavasti sitä ei ihan puhki jukebokseissa ja radioaalloilla soiteta.

Sanat ja se murre on sellainen asia, joka saattaa jotakuta ei-pohojalaasta ärsyttää mutta näin vahvasti omaa juttuaan tekevä ja siihen profiloitunut bändi toisaalta ansaitsee hatunnoston. Tuhannen Riemulla luonto ja lakeus ovat liki kosketeltavammin kuin ehkä minkään muun musiikkiaktin tuotannossa. En tiedä pitkällekö tämänkaltainen tavallaan urautunut poppi kantaa ennen kuin se alkaa kääntyä tekijöitänsä vastaan haittana mutta ei uusi Elonkerjuu-levy ainakaan vastenmielisintä mahdollista kuunneltavaa ole. Nämä radioystävällisen lyhyet, melodiset ja nopeahkot biisit kuuluvat taas kyllästymiseen asti corolloista ja taunuksista pitkin Kauhavan ja Ylihärmän raittia, oletan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Music, 2007