STOP THE PRESS!

Ganes – soundtrack

ganes_cd1.I will stay 2.Musta tulee isona joku kingi 3.Roadrunner 4.Ne tuntee lämpöö 5.We are the Hurriganes! 6.Get on 7.Hello girls and groupies! 8.Keep on knockin’ 9.Ne ei saa tietää 10.When you left me cryin’ 11.Say mama 12.Ruma saundi 13.Kellohameet laulaa yömyöhään 14.Vaatteet pois 15.Step on my face 16.My only one 17.Ihan hiljaa
Arvio: 3/5

Ganes-elokuvan kylkiäisinä markkinoille kasahtaa asiaankuuluvasti tietenkin myös soundtrack, jossa ei yllättäen kuulla ainuttakaan kappaletta ainoalta ja oikealta Hurriganes-yhtyeeltä. Remu kyllä on äänessä mutta ganes-klassikoita vääntää tällä kertaa elokuvasta tuttu pumppu Eero Milonoff (laulu, rummut), Olavi Uusivirta (laulu, basso) ja Jussi Nikkilä (kitara). Ja sitten tämä poppoo vieläpä heittää piutpaut alkuperäiselle rähinämeiningille ja versioi kappaleista ihan uudenkuuloisia. Ratkaisua perustellaan levyn kansilehtisessä sillä, että originaalin kuuloista oli turhaa ja hankalaakin lähteä tekemään ja toisaalta omalla tavalla tekeminen oli aikoinaan Hurriganesienkin suosion pohjana, joten kyseessä on kunnianosoitus. Sen nyt tietää, että puritaanit vihaavat tätä ratkaisua mutta on tässä puolensa.

Levy koostuu siis kuudesta näyttelijöiden versioimasta Hurriganes-klassikosta, viidestä Zarkus Poussan ja Remun yhteisen tajunnanvirtamatkan tuloksesta sekä kuudesta elokuvasta napatusta puheenpätkästä. Kun kerran näyttelijöiden kyvyt eivät riitä, eivät tietenkään, alkuperäisen apinointiin, niin oikeastaan ratkaisu vetää koko homma aivan uuteen kuosiin on piristävä. Täytyy nyt huomata, että originaali = originaali = pyhä, mutta kun tässä ei edes yritetä saavuttaa samaa alkukantaista räkäisyyttä, samaa villiä energiaa ja samanlaista vauhdikasta tuuttausta, niin oikeastaan kuriositeettina tämä toimii peräti pirtsakasti. Esimerkiksi I Will Stay on kliininen ja kiltti, ehkä aavistuksen nössö ja laivaorkesterimainen mutta toisaalta hyvää kappaletta on vaikea pilata minkäänlaisella versiolla. Roadrunner on lähes kamalaa kaiutettua discoa ja sinällään jo tunnistamaton mutta menetteleehän sekin kun korva tottuu. Get On on on sliipattu ja sinne on lisätty hauskoja välimekkaloita joukkoon, jotka saavat sen kuulostamaan aivan eri kappaleelta. Ainoa totaalisesti puihin mennyt versio on oikeastaan Say Mama, jonka munattomuus aiheuttaa jo myötähäpeän tunteita.

Zarkus Poussa kävi kesällä Remun luona Porvoossa ja sai aineksia sekä materiaalia musiikilliseen seikkailuun. Keltään muulta kuin Zarkukseltahan ei voisi tällaisia outoiluja odottaakaan. Ne Tuntee Lämpöö esittelee Remun matalaäänistä jutustelua sämplättynä innokkaasti pörpöttävää taustaa vasten. Vaikka remuismeista ei paljon nyt selvää saakaan, on kappale silti jopa innovatiivinen ja toimiva. Kellohameet Laulaa Yömyöhään- kappaleessa taas Remu jo tulkitseekin oikeasti ja lopputulos on täyttä tähtitiedettä niin lyriikan kuin musiikinkin suhteen. Ihan Hiljaa on taas täyttä maestron tykitystä. Sen taustasovitus on tehty merkillisen nyrjähteleväksi mutta kappaleessa viehättää ristiriita vulgäärin puheosuuden ja eteerisen taustan välillä. Itse elokuvasta napatut osuudet ovat kappaleiden välissä vähän turhia, sillä niihin ei ole valikoitu läheskään leffan parhaita one-linereita. ”Sun täytyy uskaltaa dallaa sitä jordanii ni se voda väistää kato” ja ”joka ainoo inkkari katsoo ihmeissään ku takaseinä tutisee että mikä meni, mikä meni” loistavat ainakin poissaolollaan. Ja moni muu ikuistuksen ansainnut remuismi.

Elokuvan musiikkimeiningistä diganneille tämä lienee hyvä hankinta mutta muuten puhtaan musiikillisesti ehkä vähän orpo. Nimenomaan kuriositeettina ja muistona tätä suosittelee mutta jo pelkästään ’Ganesin’ rajallisten instrumenttien käsittelytaidon takia tämän voivat musiikkiniilot ja rokkikukot ohittaakin vallan mainiosti.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony BMG / Helsinki-Filmi, 2007