STOP THE PRESS!

Nightwish – Dark Passion Play

nightwish_dark_passion_play1.The Poet And The Pendulum 2. Bye Bye Beautiful 3. Amaranth 4. Cadence Of Her Last Breath 5. Master Passion Greed 6. Eva 7. Sahara 8. Whoever Brings The Night 9. For The Heart I Once Had 10. The Islander 11. Last Of The Wilds 12. 7 Days To The Wolves 13. Meadows Of Heaven
Arvio: 4/5

No niin. Nightwishillä on edessään vuosi 0 jälkeen Tarja Turusen. Alkuasetelmat eivät totisesti lupaa hyvää, sillä Nightwish eli Tarjan äänestä. Kun upeaääninen ja persoonallinen tulkki on poissa, mitä jää. Tuomas Holopaisen mestaroimat kappaleet ovat toki olleet hyviä mutta entinen solisti on ne vienyt aivan uusiin sfääreihin. Nyt on uhkana, että tämä Suomen ehkä kaikkien aikojen paras hard rock- yhtye hiipuu persoonattomaksi tusinahevipumpuksi. Uusi laulaja Anette Olzon ei vakuuta ainakaan sinkkubiiseissä Amaranth ja Eva mutta annetaan hänelle nyt kuitenkin mahdollisuus yrittää oikein koko levyn mitalla

Avausbiisi The Poet And The Pendulumissa iskee välittömästi leffatunnelma. Sinänsä rohkea veto aloittaa näin pitkällä biisillä. Tuttua mahtipontista Nightwishiahan tämä on monine osineen ja orkestraatioineen. Väliin on saatu myös The Pharaoh sails to Orion –meininkiä. Ihan hieno spektaakkeli vaikkei Ghost Love Scoren tasolle sinänsä tämä kyllä ylläkään. Master Passion Greed on Tarjan miehelle Marcelo Cabulille suunnattu biisi. Täältä tunnisti selkeästi Oceanbornin linjat, Jukka kannuttaa kuin biisissä Devil & The Deep Dark Ocean. Biisissä ilmenee myös Wishmasterilta vaikutteita, varsinkin rummuissa jotka mukailevat Dead Boy’s Poem –biisin loppuhuipennusta! Sahara yllättää, sillä Tuomas sanoi aikoinaan, että Egypti/itämaisuus –teema on jo koettu, mutta tässä se palaa taas. Kuorot ovat kivoja ja täten biisi tekee vaikutuksen kyllä vaikka paikoin tuleekin mieleen Planet Hell. 7 Days To The Wolves on kuin EvaneScenceä ennen kuin kertosäe iskee kehiin. Silti siinä on jotain niin tyypillistä Nightwishmaista ja jopa vaikutteita Century Child –levyltä. Muuten, kun biisiä on kuulunut n. 3.35 tulee mieleen myös LOTR I– PlayStation-peli, ja tarkemmin kohta jossa sudet juoksevat kukkuloiden takaa. Liekö Tuomas tuuminut samaa? Päätös Meadows Of Heaven on yksinkertaisesti upea! Levyn heikoin kappale Cadence Of Her Last Breath taas ei sytytä sitten yhtään, ainoastaan hevimpi välike saa tukan pyörimään mutta muuten tämä on täysin turha kappale.

Mieleen tulee, että Tuomas Holopainen on Tarjan lähtöä kompensoidakseen tehnyt kaiken vielä suuremmin, mahtavammin ja kunnianhimoisemmin kuin ennen. Samalla ollaan ikävä kyllä siirrytty askel hevistä kohti määrittelemätöntä, genrejen välistä musiikkia. Ollaanhan tässä raskaitakin mutta toisaalta 79-henkinen (!) The dark passion play orchestra ja The metro voices gospelkuoroineen vievät kohti hurjia ulottuvuuksia, elokuvallisuutta ja jopa sinfoniallisia asetelmia. Laulaja Olzonin rahkeet ovat enemmän poppia kuin raskasta rockia mutta itse asiassa se häiritsee yllättävän vähän. Ehkä tähän on pyrittykin. Paljon massaa ja tavaraa taustalle niin unohtuu se, että laulaja ei enää olekaan oopperasopraano. Mutta jos tämä tästä vielä menee askeleenkaan mahtipontisemmaksi, niin Holopaisen oikeampi alue alkaa olla elokuvamusiikki.

Yleisesti ottaen levy on aikamoinen sekametelisoppa, jos siellä on punainen lanka niin eipä sitä sieltä kovin helposti löydä. Ehkä levy on Holopaisen pahanolonpurkupläjäys. Anettea ei paljon huomaa, mikä on pehmeä lasku siihen menetykseen, että Tarja ei ole enää bändissä. Siihenkin muutokseen on ajan myötä vaan totuttava, vaikka lujille ottaakin. Onneksi Nightwish on tehnyt levystä myös instrumental-version niille, joille uusi laulaja on kerta kaikkiaan liikaa. Mahtipontinen levy, sitä tämä toden totta on, mutta ei ikinä Oceanbornin tai edellisen Oncen veroinen. Sitäpaitsi se ei hevin aukea ennenkuin ehkä vasta toisella tai kolmannella kuuntelulla. Keikalla lavavisuaalisuutta en epäile ollenkaan, mutta suurin haaste on vielä Anettella edessä, tulkita Tarjan laulamia kappaleita. Silloin katsotaan jäävätkö Taapen saappaat täyttämättä.

Pirita Maunula & Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Spinefarm Records, 2007