STOP THE PRESS!

Scandinavian Music Group – Missä olet Laila?

missa_olet_laila1.Joisin viskin ja nousisin 2.Vieläkö soitan banjoa? 3.Lopulta olemme kuitenkin yksin 4.Naurava turskan kallo 5.Emmylou 6.Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana 7.Tahdon uudet silmät 8.Lupaus kesästä 9.Itkevä lintu 10.Rauhan laulu 11.Missä olet Laila?
Arvio: 4/5

Oli eräs nimeltämainitsematon, Agit Propilta vaikutteita saanut suosittu yhtye. Sitten se hajosi. Sitten raunioista syntyi mm. Scandinavian Music Group, joka pärjää loistavasti omillaan. Jos joku sitä ei vielä tähän mennessä ole tajunnut, niin viimeistään tämä neljäs pitkäsoitto sen osoittaa. Se 8-kirjaiminen iso yhtye ei ole enää edes varjona päällä eikä sitä ole syytä edes mainita bändin yhteydessä.

Joel Melasniemi säveltää ja Terhi Kokkonen sanoittaa. Näin se menee ja hyvin meneekin. Ainakin jonkin aikaa. 11 kappaletta on maksimimäärä kaihoa, haikeutta, kaipuuta ja herkkyyttä. Sen pidempi annos alkaisi jo ärsyttää mutta onneksi nyt kappaleiden vahva tunnelatinki pitää huolen siitä, että intensiteetti pitää. Terhi Kokkosen lauluääni on toinen melkein-tekijä levyllä. Korkealta ja hennosti vedetyt vokaalit ovat hienoa kuultavaa ja kaikesta kuulee, että Kokkonen on kehittynyt laulajana huomattavasti mutta on kiikunkaakun, tuleeko moisesta laulutavastakin yliannostus. Omaleimaista on, että hänen laulussaan on paitsi korkeutta ja heleyttä, myös tiettyä tupakankatkuista karheutta taustalla. Ja onneksi esimerkiksi Mustana, Maidolla, Kylmänä, Kuumana- kappaleeseen, ja moneen muuhunkin, on nostettu toiseksi solistiksi Pauliina Kokkonen, Terhin siskoko? Mainittu MMKK on muutenkin levyn pieni helmi, kohtalokas, jyrän lailla etenevä mutta silti tunteikas ja herkkä. Kalle Palanderin lailla tajuntaan pujotteleva viekoittelija on kuunneltava monta kertaa uudelleen kesken levyn kuuntelua.

Levyn kansilehdissä pällistelee bambi ja mikään ei olekaan tälle levylle parempi tunnuseläin. Herkkyys-, ohuus- ja hempeysmittarit ovat käyneet punaisilla tätä pitkäsoittoa työstettäessä. Kautta linjan on sovituksissa tenhoa ja ilmavuutta mutta välillä tulee tunne, että mikä rikkoisi tämän ylitsevuotavan kauneuden. Terhi Kokkosen sanoissa voisi olla vaihtelevampia teemoja mutta silti ne ovat persoonallisuudessaan kiinnostavia. Melasniemen melodioissa taas on koukkuja vaikkei kappaleissa oikeastaan ole tarttuvuutta. Yksityiskohdat ja tanakka bändisoitto takaavat, ettei tuotannosta ole pahaa sanottavaa. Melodiat ovat välillä kiharaisia mutta eivät itsetarkoituksellisen kikkailevia vaan vaikeudessaan kauniita. Ihan omillaan Melasniemi ei koko ajan ole, sillä Naurava Turskan Kallo ammentaa sumeilematta Green Daylta ja Tahdon Uudet Silmät on ihan täyttä Simon&Garfunkelia. No, tiedostamattomia lainoja tietysti, ei siinä mitään. Kappaleiden nimet sinällään ovat kuin runo ja niiden sanat pieniä mutta oi, niin suuria.

Joisin Viskin ja Nousisin avaa pelin kivan akustisella tunnelmalla mutta lopun kuoronousu nostaa tekeleen tasolle uljas. Lopulta Olemme Kuitenkin Yksin tuo mieleen Tarja Merivirran, jolle Taisto Wesslin soittaisi taustoja. Lupaus Kesästä ei ihan onnistu yhdistämään sanoja ja säveliä samaan kombinaatioon ja Emmyloun arri on aavistuksen junnaava. Lopun kolmessa kappaleessa ovat ideat ehkä aavistuksen päässeet ehtymään, sillä ne ovat hauskaa kuultavaa mutta aavistuksen tyhjänpäiväisiä. Rauhan Laulussa Kokkonen onnistuu kuulostamaan Maija Vilkkumaalta ja avausbiisissä PMMP:ltä. Mikä on sikäli ironista, että Paula Vesala vierailee Mustana…Kuumana- kappaleessa. Vieläkö Soitan Banjoa on tulkinnaltaan korviinraastavan koskettava ja paradoksaalisesti banjosovitukseltaan mielihyväkeskuksen napikoita rämpyttelevä.

Kaiken kaikkiaan levystä jää mukava tunnelma. Yhtye on lunastanut paikkansa suomalaisen rokin eturiviin ja vaikka levyllä ei ole niin hyvää yksittäistä kappaletta kuin aiemmilla pitkäsoitoilla, on tämä silti SMG:n suvereenisti paras kokonaisuus. Sen kruunaa yllättäen mukana tuleva DVD, jossa on Arto Tuohimaan ohjaama 45-minuuttinen dokumentti Hölmö Rakkaus, Ylpeä Sydän- levyn tekoprosessista. Se on tehty hyvin mutta ei ole hirvittävän kiinnostava paitsi musiikkiniiloille, joita kiinnostaa levynteon työläs taakka ja tietysti bändin superfaneille. DVD:llä myös hienon Vieläkö Soitan Banjoa- biisin video ja kummallinen making of sen tekemisestä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony BMG, 2007