STOP THE PRESS!

Manaaja – alku (Exorcist: The beginning)

manaaja_alkuOhjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Alexi Hawley
Tuotanto: David C. Robinson, James G. Robinson
Pääosissa: Stellan Skarsgård, Izabella Scorupco, James D’Arcy, Matti Ristinen
Arvio: 3/5

Vuonna 1973 valmistunut Manaaja on yksi kauhuelokuvien suurimmista klassikoista, ja ihan syystäkin. Edelleen se tuottaa kylmiä väreitä katsojalle, vaikka ikää leffalla on yli 30 vuotta. Manaajan tarinaa on jatkettu kaksi kertaa aikaisemmin, ensin vuonna 1977, jolloin tuloksena oli vähintäänkin alle keskinkertainen naurettava farssi, ja vuonna 1990, jolloin alkuperäisen tarinan luoja William Peter Blatty tarttui ohjaajan puikkoihin. Tällöin tulos oli huomattavasti edellistä parempi, joskin hieman ontto. Ja kun neljättä osaa saagalle on suunniteltu yli 10 vuotta, alkaa jälleen huolestuttamaan, että mitähän sieltä nyt on tulossa. Manaaja: Alku on tuotantoprosesseista mielenkiintoisimpia pitkiin aikoihin. Ensin ensimmäinen ohjaaja jättää projektin juuri ennen kuolemaansa, toinen ohjaaja luo tuotoksen, joka on täysin vastakkainen tuottajien visioiden kanssa, ja kolmas päättää kuvata 90% materiaalista uusiksi. Eikä siinä vielä kaikki, tämä viimeinen ohjaaja on tunnettu flopeistaan… Miten tästä lähtökohdasta voidaan saada mitään hyvää aikaiseksi? Noh, käytetään mainoksessa alkuperäisen Manaajan tunnusmusiikkia ja kuvamateriaalia, ja toivotaan, että se ainakin myy hyvin.

Elokuva sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Manaaja-elokuvaa. Isä Merrin, uskonsa menettänyt pappi, matkustaa Afrikkaan kaivamaan esille arkeologiryhmän kanssa vanhaa kirkkoa, jollaista kyseisessä paikassa ei edes pitäisi olla. Alkaa outojen tapahtumien ketju, joka tuntuu liittyvän juuri tuohon kirkkoon. Tunnelma tiivistyy entisestään, kun paikallisen kylän asukkaat alkavat vaatimaan arkeologien poistumista ja brittisotilaat kutsutaan apuun…

Manaaja: Alku toimii melko hyvin. Se on hyvin visuaalinen, ja kauhuelementit toimivat loistavalla tavalla. Kun alun lievä kankeus katoaa, alkaa tarina elävöityä ottaen visuaalisia elementtejä suoraan elokuvasta ”Manaaja II: Luopio”. Ja tämä toimii yllättävän hyvin, vaikka kyseinen leffa on täyttä kuraa. Vihdoin, kun ehtii itselleen vakuuttamaan, että kyllä tuo meidän Renny sentään on ihan hyvä ohjaaja, leffasta katoaa pohja pois. Kun tarina on pahasti latistunut, ei siihen enää auta edes Skarsgårdin hyvä roolityö synkkänä isä Merrininä, jonka tuska on melkein käsinkosketeltavaa.

Tubular Bells ei soi. Harlin ei oikein koskaan ole osannut lopettaa elokuviaan. Ei nytkään, sillä vaikka Manaajan tunnelman kehittyminen toimii tiettyyn pisteeseen asti moitteitta, loppuun asti ei päästä kunnialla. Tietysti voidaan spekuloida myös sillä, että keskeneräiseen elokuvaprojektiin meno on vaikuttanut lopputulokseen, mutta jos Paul Schraderin version materiaalista vain 10% on käytetty, ei se ole riittävä syy. Loistava tunnelma saavutetaan, mutta se katoaa modernin pelleilyn alle. DVD-versio on hyvälaatuinen, ja ekstroista löytyvä Harlinin kommenttiraita on melko mielenkiintoista kuunneltavaa. Lisänä oleva ”Behind the scenes”-kooste on melko standardi, jossa ihmiset kehuvat toisiaan ja ylistävät ohjaajaa. Häiritsevän vähän on mahdutettu tähän dvd-julkaisuun, ja tällaisena pakettina se on vain keskinkertainen tekele, jossa olisi ollut ainesta parempaankin.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Warner Bros./Morgan Creek, 2004

Traileri: