STOP THE PRESS!

The Cardigans – Best of Cardigans

the_cardigans1. Rise & Shine 2. Sick & Tired 3. After all 4. Carnival 5. Daddy´s car 6. Love fool 7. Been it 8. Losers 9. War 10. My favourite game 11. Erase/Rewind 12. Hanging Around 13. Higher 14. For what it´s worth 15. You´re the storm 16. Live and learn 17. Communication 18. I need some wine and you,you need need be nicer 19. Don´t blame your daughter 20. Godspell 21. Bonus track 22. Burning down the house
Arvio:  4,5/5

Vuonna 1994 tuore, ruotsalainen indie-yhtye The Cardigans pomppasi suoraan useiden radiokanavien rotaatioon ympäri maailmaa kevyen leppoisalla kappaleellaan Rise and Shine. Bändin materiaali oli muutaman ensimmäisen albumin verran vähintäänkin letkeätä ja harmitonta, paikoitellen folkmaisiakin piirteitä lainailevaa rentoa maalailua. Laulaja Nina Perssonin lumoavan nätti ääni sopikin tällaiseen söpöön meininkiin paremmin kuin loistavasti. Eipä ihme, että The Cardigans lähti nousemaan kohti megatähteyttä. Viimeistään yhtyeen kolmannen albumin diskohtava Lovefool -kappale räjäytti potin lopullisesti maailman mittakaavassa – mukaanlukien Jenkkilän, mistä käy kiittäminen Romeo and Juliet -elokuvaa, jonka soundtrackille kyseinen kappale päätyi.

Vaikka bändin debyyttialbumi Emmerdale jäikin ruotsalaisen indie-skenen vankkumattomaksi klassikoksi, toi menestys mukanaan pikkuhiljaa levymyyntipaineita, ja sitä myötä myös popmaisemman tuotannon bändin materiaaliin. Bändin neljäs albumi Gran Turismo oli jo huomattavasti rankempi ja reteämpi pop-kokonaisuus, kuin yhtyeen edelliset albumit yhteensä. My favorite game oli videonsakin puolesta huomattavasti synkempi ja säröisempi kappale, kuin mitä yhtyeeltä oli totuttu odottamaan. Vaan ei voi valittaa, sillä kyseinen biisi on edelleen henkilökohtaisella listallani yksi bändin tarttuvimpia, vaikkakin periaatteessa asteen muuta materiaalia hengettömämpi, kiitos tuottajan raskaan käden.

Raskaamman popituksen jälkeen oli aika ottaa pari askelta takaisinpäin. Long gone before daylight -albumillaan The Cardigans loikkasi kantrifolkin ihmeelliseen maailmaan, säilyttäen kuitenkin edelleen uskottavuutensa. Liekö bändillä ollut Amerikan markkinoiden dollarinkuvat silmissään, sillä hyvin sikäläiseltä tuotanto kuulostaa, mutta suorastaan harvinaisen hyvässä mielessä.

Best of -levy on oiva tapa tutustua The Cardigansiin. Se tarjoaa varsin sopivan kattauksen biisejä kultakin albumilta, mutta sanottakoon, että paljon namupaloja jää vielä kokkarin ulkopuolellekin. Kokoelma kuvaa myös varsin selkeästi yhtyeen kehityksen puoliharmittomasta indie-poppoosta maailmanluokan pop-yhtyeeksi. Nina Perssonin ääni joko lumoaa tai sitten ei – itse tunnustan kuuluvani neitokaisen fanikuntaan.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Stockholm Records, 2008