STOP THE PRESS!

Nine Inch Nails – Y34RZ3R0R3M1X3D

nin1.Gunshots by Computer 2.The Great Destroyer 3.My Violent Heart 4.The Beginning of the End 5.Survivalism 6.Capital G 7.Vessel 8.The Warning 9.Meet Your Master 10.God Given 11..Me, I’m Not 12.Another Version of theTruth 13.In This Twilight 14.Zero Sum
Arvio: 2/5

Heti kärkeen on tällaisen vanhan kaartin NINeilijänkin myönnyttävä sille seikalle, että Trent Reznorin musiikista on vuosien mittaan tullut helpommin lähestyttävää (kaupallisempaa ja kosiskelevampaa, sanoisivat pahat kielet). Suurin kapina ja uho vaikuttaa taakse jääneeltä; viimeksi olen saanut sitä tuta legendaarisella The Downward Spiral-levyllä. The Fragile:n jälkeen alkoi jonkinlainen laskusuhdanne. Eivät uutukaiset With Teeth ja Year Zero huonoja albumeita ole, mutta SE JOKIN taikakosketus niistä vain yksinkertaisesti puuttuu.

Nyt hyppysissä on tuoreeltaan Year Zero Remixed. Levyllä useat artistit esittelevät oman versionsa Trent Reznorin kappaleista. Mukana ovat mm. Saul Williams, Ladytron, Kronos Quartet, The Faint, Bill Laswell… Onpa mukaan mahtunut jopa yksi faninkin tekemä remiksaus! Äkkiseltään levy on melkoinen tyylien yhteentörmäys. Kun biiseistä riisutaan Reznorin kaoottiset, kappaleen rakennetta rikkovat elementit, niin jäljelle jää monissa tapauksissa pelkkää monotonista electrorenkutusta, jota levyllä itse eniten vierastin.

Modwheelmoodin versio The Great Destroyer-kappaleesta on yksi levyn onnistuneimmista vedoista. Lähes paljaaksi riisuttu kappale tuo hienosti esille Trent Reznorin vokaaliosuudet. Helsingin keikalla keväällä 2007 Nine Inch Nailsin lämppärinä soittaneen Ladytronin The Beginning of The End-remiksaatiossa korviin särähtää heti ikävästi koskettimilla soitettu yksinkertainen pimputtelu, joka valitettavasti seuraa kappaleen mukana. Biisin soundimaailma ärsyttää muutenkin ja saa aikaan häpeällisen puistattavia kasariviboja. Loppumelodia on silti hieno kumarrus Reznorin spiraalimaisen mestariteoksen suuntaan.

Levyn huonoin kappale on mielestäni Olof Dreijerin mammuttimainen, 14 minuutin(!!!) pituinen omituisuus Me, I’m Not. Tämä remiksaus on järkyttävä täytepläjäys, joka ei missään vaiheessa nouse lentoon eikä se ole mielestäni lunastanut paikkaansa kokoelmalla millään perusteella. Sorppa nyt vaan Dreijerin fanit, mutta tuomioni on tyly ja se pitää.

Kronos Quartetin ja Enrique Gonzalez Mullerin versioima Another Version of the Truth on sen sijaan mieluisaa kuultavaa leffamusiikin ystävälle. Olisi helppo kuvitella etenkin biisin loppupuoliskon soivan jonkin elokuvan taustalla. Fenneszin näkemys In This Twilight-kappaleesta on myös levyn parhaimmistoa. Soundimaailma on hieno, erityisesti kitaraosuudet. Reznorin laulanta nousee tässäkin kipaleessa hyvin esille.

Loppuyhteenvetona voisi todeta että osa kappaleista on jopa alkuperäisiä parempia, osa huonompia. Valitettavasti homma kallistunee enemmälti jälkimmäisen suuntaan – etenkin kun vertaa uudelleen versiointeja alkuperäisiin, karulla ja vihaisella tavalla rosoisiin Reznorin nerokkaisiin äänivisioihin. Ai niin, mukana tulevalla dvd:llä ovat kaikki Year Zeron multitrack-raidat, joilla voi nysvätä omia kotimiksauksia. Näin jokainen voi heti miten ryhtyä oman elämänsä Trent-velhoksi tai edes yrittää moista.

Jones for smackthejack.net

Photos copyright by Interscope Records, 2008