STOP THE PRESS!

Movetron – Irtokarkkeja – makeimmat hitit

00602517647329_booklet.indd1.Ei kenenkään maa 2.Cupido 3.Romeo ja Julia 4.Missä sä oot? 5.Tellusnainen 6.Prinssi 7.Soittorasia 8.Lokakuu-marraskuu 9.3.° 10.Ristinolla 11.Voodooman 12.Mombasa 13.Alla koivupuun 14.Flavio 15.Lähden 16.4-rivinen 17.Stay 18.Never say never 19.Romeo ja Julia (13 vuotta lihavampi)
Arvio: 3/5

Nyt niin kovasti huudossa oleva ysäribuumi on sana, jota en aio tässä yhteydessä käyttää. Niinpä tyydyn toteamaan, että Movetron on mielestäni aina ollut sellainen pikkukiva ja ’ihan jees, oukei ja ookoo’ mutta ei omassa arvoasteikossani ole yltänyt vaikkapa hassun mutta melodisen Hausmyllyn tai tyylikkään eteerisen Aikakoneen tasolle. Movetron, kuten muutkin em. yhtyeet monien muiden kymmenen vuoden takaisten koko kansan suosikkien tavoin, tulee taas, mukanaan rivon näköinen kokoelma ja pari uutta sävellystä.

Irtokarkkeja-levyn suurin kummastus tulee ilmi jo ennen kiekon asettamista CD-pesään: Yhtyeen terhakkain, hulluin ja mieleenjäävin menopala Mitä Mielessä Liikkuu on tyystin jätetty kokoelman peräti 19 kappaleen joukosta veks. Että näin. Syynsä kai siihenkin. Muuten Irtokarkkeja, kuten oletettua, ei jätä oikein jälkiä eikä herätä isoja tunteita. Jalka potkii kyllä ajoittain pöydän alla ja sormetkin saattavat napsata mutta kokonaisuus on vähän puuduttava. Movetronilla on tunnistettava oma soundinsa, yhtyeen oikeastaan hoksaa jo ensitahdeista. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, onhan moni genren ulkomainenkin edustaja kierrättänyt samoja riffejä ja saundeja menestyksellä kauan, vrt. vaikkapa Nightcrawlers. Movetron ei oikeastaan ärsytäkään, enemmän kuuntelukokemus on positiivinen kuin negatiivinen mutta silti haukottaa.

Kappaleista tuore Euroviisukokelas Cupido yllättää tuoreudellaan. Se taisi olla viisuehdokkaista tarttuvimpia mutta eipä sillä Euroopassa mitään virkaa olisi toki ollut. Toinen uusi kappale Ei Kenenkään Maa taas osoittaa, ettei mikään ole sittenkään muuttunut, vain bassolinja on kappaleessa hieman tanakampi kun vertailukohtana pitää 10-13 vuotta takaperin väsättyjä kokoelman muita ralleja. Laulu on kappaleessa miksattu turhan kuulumattomiin. Yllättäen Irtokarkkeja osoittaa, että Movetronin slovarit ovat ihan toimivia, vaikka discohumpasta poppoo lähinnä tunnetaankin. Missä Sä Oot on kaunis, samoin sympaattisen kertosäkeen saava, maalaileva Soittorasia, josta tulee mieleen joululaulu. Nopeammista kappaleista myös Prinssi on onnistunut hyvin, sen hälyisä taustapoljento on eri maisemasta kuin laulumelodia, mikä ei ole kovin hittiä mutta sangen kiinnostavaa. Valitettavasti mukana on myös Tellusnaisen, formulabiisi Flavion ja 3. Asteen tapaisia yhdentekevyyksiä. Mombasakin on turha cover, koska siitä on Denigrate (tosin tietysti tätä versiota myöhemmin) lakaissut ylittämättömän uusioinnin. Englanninkieliset biisit ovat turhan laskelmoidun kuuloisia vaikkakin Captain Jack-tyyppinen germaaniräpäytys tuo vaihtelua Päivi Lepistön laulusuorituksien lomaan…

…jotka ovatkin oikeastaan yhtyeen nopeimmin kiinnostuksensa menettävä elementti. Lepistö on toki hyvä ja musiikkityyliin sopiva laulaja mutta aavistuksen rajallista hänen tulkintansa on. Vielä kun taustan jumputus tuntuu olevan aavistuksen samasta puusta veistettyä biisi biisin perään, tulee kokonaisuudesta junnaava vaikka hyviä melodioita tietysti löytyy myös kiitettävästi. Sanat ovat täyttä dingeldangelia – siihen kontekstiin nähden 4-rivinen-kappaleen väkivalta-lyriikka hyppää korville kuin vieteriukko. En tiedä olisiko kantaaottavuus pitänyt jättää ottamatta kantaa vai laittaa muuhun sanoituspuoleen enemmän sisältöä. 19 kappaleen kokoelma on laajudessaan toki hinnan väärtti mutta levyn kansi on aivan kamala. Olisiko Irtokarkkeja-ajatuksen voinut kuvastaa muutenkin kuin näin hirveällä tavalla yks’yhteen? Onkohan itsekin ysäripopparina aikoinaan tunnettu Numi Nummelin, joka yleensä on loistava valokuvaaja, katkera koko vuosikymmenelle kun tuollaista kantta on mennyt tähän pränttäämään.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Music Group, 2008