STOP THE PRESS!

Manson – tositarina (The Manson family)

mansonOhjaus ja käsikirjoitus: Jim Van Bebber
Tuotanto: Jim Van Bebber, Carl Daft, David Gregory, Mike King
Pääosissa: Marcello Games, Marc Pitman, Leslie Orr, Maureen Allisse, Amy Yates, Jim Van Bebber
Arvio: 2/5

”The Manson family”, tunnettu myös nimellä ”Charlie’s family”, on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton eripuolilla maailmaa. On ihmisiä, jotka ovat ylistäneet sitä uudenlaiseksi kauhuelokuvaksi, joka avaa uuden aikakauden elokuvalliselle ilmaisulle. Ja sitten toiset ovat sen survoneet suohon sanoen sitä totaalisen kömpelöksi ja mitäänsanomattomaksi roskaksi. Jotkut ovat jopa kieltäytyneet kutsumasta sitä elokuvaksi. Kun näin ääripäästä ääripäähän mennään, herää syvä ihmetys. Mitähän tämä elokuva oikein pitää sisällään? Mikä sen tarkoitus on? Mitä arvostelijat ovat odottaneet? Lähdetäänpä Van Bebberin luotsaamalle matkalle Mansonin sairaiden luuserinarkkareiden aivolohkojen läpi.

”Manson – tositarina” kertoo 1969 vuoden tapahtumista – Charles Mansonin ja hänen ystäviensä riemukkaasta vapaasta elämästä, joka kulminoitui sitten veritekojen sarjaksi. Tate/La Bianca-murhat järkyttivät perin pohjin koko USA:n, sillä yksi murhatuista oli kahdeksannella kuulla raskaana oleva Sharon Tate, jonka puoliso Roman Polanski oli tuolloin Euroopassa. Elokuvassa kuvataan, kuinka happopäiset hipinkaltaiset idiootit pyörivät Mansonin mukana eripuolilla Kaliforniaa. Huumeet ja seksi olivat pääosassa tässä kaaoksessa, jossa Manson onnistui vakuuttamaan typerille nuorukaisille olevansa Jeesus. Ja kun Jeesus sanoo ”tapa”, sinähän menet ja tapat…

Elokuva on melko amatöörimäinen, ja se näyttää pitkälti 70-luvun lopun happospektaakkelilta, johon sisällytetään tujaus splatteria. Tehokeinona se on melko maukas, mutta jättää kuitenkin toivomisen varaa, sillä näyttelijät ovat myös melkoisen surkeita, eivätkä näin ollen tuo syvyyttä. Kuvanlaadulla leikkiminen on hyvä idea, ja se piristää kerrontaa huomattavasti. Tosin poukkoileminen eri vuosikymmenten välillä tuntuu hieman väkinäiseltä, ja muutoinkin tässä splatterissa, jonka tarkoitus on kai olla totuuteen perustuva, eivät kaikki faktat ole ihan kohdallaan. Noh, kulttielokuva tämä tietysti on jo syntyessään.

Jim Van Bebber on ottanut kantaa siihen, miten Mansonin ”perhe” on luultavasti kokenut johtajansa. Ihan hyvä ajatus, mutta toteutus on liian kömpelö. Varsinkin, kun Mansonin perheen ihmiset ovat selvästi olleet täysiä idiootteja, olisi ollut mielekkäämpää tehdä dokumentti näistä ihmisistä. DVD on melko hyvälaatuinen, mutta ekstramateriaalia ei ole. Luulisi nyt Charles Mansonista löytyvän jotain tietoa, jota levylle olisi voinut sisällyttää. Jokainen voi testata Googlea ja huomata, kuinka suuren informaatiotulvan mies aiheuttaa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Dream Entertainment, 2003