STOP THE PRESS!

Orkidea – Metaverse

dj_orkidea201.Metaverse 02.Year zero (with Andy Moor) 03.Free dreams 04.God´s garden (with David West) 05.Slowmotion (with Solarstone) 06.Stretching time 07.Masochrist (with Lowland) 08.Way Out West: Killa (remix) 09.Requiem 10.Nightwish: Bye bye beautiful (remix)
Arvio: 3,5/5

Suomesta ei löydy kovinkaan montaa DJ:tä, jonka jopa äitisi saattaisi olla joskus kuullut mainittavan nimeltä? Orkidea on jaksanut vaikuttaa trancen parissa jo viisitoista vuotta. Alan kovimpiin kuuluvien artistienkin (mm. Underworld, Paul van Dyk) lauteita lämmitelleen Orkidean järjestyksessään kolmas albumi saapuu transsimusiikin ystävien levyhyllyjä täyttämään.

Nimibiisi starttaa levyn hitusen rikkonaisella, mutta erinomaisen mukavasti eteenpäin jyräävällä biitillä. Se jääkin albumin ainoaksi kappaleeksi, josta ei löydy silkkaa suoraa tasabiittiä biisin alusta loppuun. Muilta ominaisuuksiltaan Metaverse -biisi jää ihmeen laiskaksi lämmittelykappaleeksi, josta ei kovin isoa muistijälkeä takaraivoon jää. Kolme ensimmäistä biisiä tahtookin upota sinänsä ihan laadukkaan, mutta ah, niin keskinkertaisen trance-poljennon suohon. Itsehän arvostan koukkuja – niin sanotussa underground-musiikissakin. Näin varovaisesti maalailevasta trancesta on vaikea saada otetta. Myönnettäköön, että ”varovainen” ja ”hillitty” ovat sanoja, jotka on hyvä pitää mielessä tällaista musiikkia tehtäessä, välttyäkseen sanojen ”juusto” ja ”korni” käytöstä levyarvostelussa. Liioittelu tämänkin asian suhteen on kuitenkin niin ikään pahasta, sillä harmillisen moni Metaversen biiseistä olisi kaivannut rutkasti enemmän munaa, hehkutusta ja rähinää.

David Westin kanssa yhteistyönä syntynyt God’s Garden tarjoaa sentään asteen verran agressiivisempaa meininkiä. Siitä eteenpäin albumi saakin onneksi isomman vaihteen silmään. Myös Stretching Time erottuu edukseen menevyydellään, joskin tämän, kuten myös monen muun biisin kohdalla herää kysymys, onko albumille pakko jättää ne reilun minuutin mittaiset, dj-ystävälliset lopetukset, joissa raikaa pelkkä bassorumpu? Ei kovin kuuntelijaystävällistä minun mielestäni.

Clint Mansellin Unelmien sielunmessu -leffan teemabiisiä uuteen uskoon miksaava Requiem kuulostaa minun korvaani vakavalta arviointivirheeltä. Tätä vartenko sitä juustoa ja korniutta säästeltiinkin? Makuasioita on toki monia, mutta tämä oli levyn ainoa kappale, joka sai minun sormeni väkisin vaihtamaan biisiä. Lienenkö sitten tulossa vanhemmiten poppariksi, kun levyn lemppariksi nousi levyn päättävä remiksi Nightwishin Bye Bye Beautifulista. Ronski 12-minuuttinen rutistus olisikin muilta osin mitä mainioin ralli, ellei Anetten lauluja olisi trancekikkailtu tunnistamattomaksi. Levyn tyylipuhtain suoritus on Way out Westin Killa, joka remiksaantuu Orkidean käsissä mainioksi, tanssilattian täyttäväksi kiksuanthemiksi.

Olen jo vuosia yrittänyt kääntyä trance-uskovaiseksi, mutta Metaverse-albumin myötä asiassa ei valitettavasti tapahtunut suurta edistystä. Levyltä puuttuu ehkä vahvimmin omaperäisyys, mutta hyvänä kakkosena rohkeus. Hyvää ja filmaattista meininkiä tarjoillaan aika ajoin ja tuotantopuoli noin muuten on varsin kohdallaan, joten vaikka tekstini onkin negatiivissävytteistä, en tahdo lytätä levyä syvälle maanrakoon. Trance- ja Orkidea-fanit noin yleensä tuskin pettyvät albumin parissa. Kotimaisuus nostaa lisäksi levyn kiinnostavuusaspektia toiseen potenssiin. Tuskin kenellekään on viime vuosina jäänyt epäselväksi, että osataan Suomessa tehdä muutakin kuin heavyä!

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Universal Music, 2008