STOP THE PRESS!

Muse – The Resistance

muse1. Uprising 2. Resistance 3. Undisclosed Desires 4. United States of Eurasia 5. Guiding Light 6. Unnatural Selection 7. Mk Ultra 8. I Belong to You 9. Exogenesis: Symphony part 1 (Overture) 10. Exogenesis: Symphony part 2 (Cross-pollination) 11. Exogenesis: Symphony part 3 (Redemption)
Arvio: 2,5/5

Musen viides varsinainen studiolätty ”The Resistance” on tosiasia, jota on melkein uskaltanut jo odottaa. Ja vähän jopa pelätä sen sisältöä, koska aikojen saatossa on kyseinen orkesteri luonut nahkaansa melkoisesti. Itselleni bändin kakkosalbumi ”Origin of Symmetry” edustaa täydellisyyttä, jollaiseen harva koskaan pystyy. Mutta kun pari viimeisintä levyä on osoittanut aivan toisenlaista suuntaa, melko miettiväisenä uuteen pitkäsoittoon tarttuu.

Avausraita ”Uprising” on melodisesti perinteikästä Musea, ja sovitukseltaan suhteellisen popahtava. Kakkosradalla mennäänkin jo kasarivaikutteiden maailmaan, ja kappale onkin huomattavan ankea, vaikka pyrkiikin nostamaan tunteita. ”Undisclosed Desires” onkin taas sellainen pala, ettei siinä oikein tunnu olevan päätä tahi häntää. Samasta identiteettikriisistä kärsii myös nelosraita. ”Guiding Light” taas omaa sangen isoa soundia, mutta on niin ikään turhan mitäänsanomaton raakile. Kun levyn on kahlannut puoleen väliin, tulee olo, että eikö tässä nyt ole mitään sellaista, joka jaksaisi kiinnostaa.

Eniten mieltä kohottaa ”Mk Ultra”, jonka takominen osaa miellyttää, mutta joka pystyy olemaan myös kaunis. Levyn lopettava kolmiosainen Exogenesis-sinfonia on hämmentävä. Se pyrkii olemaan jotain todella mahtipontista, mutta siihen se sitten jääkin: herää vain kysymys, että mikähän tämänkin tarkoitus oikein on. Kolmannen osan kahlatessa tietään kohti tajuntaani en löydä syytä spektaakkelin olemassaololle.

Se, mitä Muse nykyisin on, on varsin kaukana siitä, millaisen kuvan orkesteri antoi ensikohtaamisellamme. Ja nyt joudun toteamaan, että kaikki kehitys ei välttämättä ole vain hyvää. ”The Resistance” omaa materiaalia, joka on sangen tyylikästä ja mielenkiintoista, mutta intensiivisen kuuntelun jälkeen se lähinnä vieraannuttaa. Levyä on turhaan hinkattu ja tuotettu, ja siitä on kadonnut kaikki se rosoisuus, jollaista kaipaisi. En osaa suhtautua tähän, olen pettynyt.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Warner Music UK Limited, 2009