STOP THE PRESS!

Samuli Putro – Älä sammu aurinko

samuli_putro1.Saaressa on aina sunnuntai 2.Älä sammu aurinko 3.Siri ja Kanttu 4.Mimmejä saa aina odottaa 5.Rämpytimies 6.Ihmisen tehtävä 7.Anna minun mennä 8.Huono sängyssä 9.Intiaan 10.Tulkoon kesä
Arvio: 4,5/5

Toinen Samuli Putro- soolo jälkeen Zen Cafén esittelee jostain syystä ihan uudenlaisen artistin. Elämä On Juhla oli jo toimiva levy mutta hieman ykstotinen ja epävakaa. Nyt taikinasta nousee lähes täydellistä pullaa. Putro on joko rakastunut tai muuten vaan onnensa kukkuloilla, sillä mies saattaa olla peräti elämänsä vedossa.

Älä Sammu Aurinko on ajoittain synkeistä teemoistaan huolimatta täynnä upeaa huumoria. Oikeastaan levyä voisi soittaa koska tahansa malliesimerkkinä Jope Ruonansuulle tai Turos Hevi Geelle miten pienillä vedoilla saa tehtyä hersyvää materiaalia. Nyt ei pidä käsittää väärin, levy ei tietenkään ole teemoiltaan mitenkään hauska mutta siinä on monen kerroksen alla sisällytettynä runsaasti humoristista ainesta. Laulujen aiheet käsittelevät aika rankkojakin asioita, ilmasto ja luonto ehkä nousee päällimmäisenä esiin, kuten levyn kansikuvastakin on todettavissa. Tämän vastapainoksi sovitukset ovat kepeän kesäisiä kuin vailla huolta huomisesta. Putro ei laulukarvoistaan tietenkään pääse eroon vaan tulkitsee biisit juuri niin ahdistuneen rajoittuneesti kuin tapana on ollut, tosin ehkä aiempaa enemmän kieli poskessa. Ja sitten tulevat lyriikat, joissa miehen maailmantuska on niin suurta, että naurattaa. Täysin holtitonta.

Aikaisemman levyn mies ja kitara on vaihtunut mieheen, bändiin ja enkelikuoroon. Ratkaisu on erinomainen, sillä toinen levy samalla kaavalla olisi näin hyvällä biisimateriaalillakin alkanut turruttaa. Meno on siis isoa mutta sovitukset aivan mahtavan vaihtelevia ja rikkaita. Kappaleissa on yllättävänkin paljon vaihtelua ja kun kuvakieli on hymyilyttävää ja sävellykset taitavan monipolvisia, ei paljon paremmaksi voi pistää. Tiedä sitten kuinka paljon uutta tuottajaa Jarkko Martikaista on kiittäminen Putron uudesta tulemisesta, ainakin sanoituspuolella esimerkiksi Ihmisen Tehtävä on selkeää Martikaista. Tuottaja lienee tuonut myös kaikenlaista hauskaa ratkaisua sovituksiin, ratkaisuja, jotka tukevat sanoja. Ainoa tekninen kömmähdys on sattunut avausbiisissä, jonka miksaus on ällistyttävän suttuinen.

Yksikään levyn kappaleista ei oikeastaan ole heikko. Saaressa On Aina Sunnuntai ja Tulkoon Kesä aloittavat ja päättävät levyn suvitunnelmiin mutta soitannollisesti syksy ei saavu missään vaiheessa. Putron bravuurit, luettelotyyppiset lyriikat saavat tällä kertaa ilmentymänsä nimibiisin ja Anna Minun Mennä-kappaleen muodossa. Nimibiisin reggaepotku siivittää Ilosaarirockin mieltymään maailmanloppuun ja sehän on hilpeää se. Siri ja Kanttu on valloittavan epäkesko ja ironinen eikä sen joiku-osuutta viistompaa ole suomirockissa kuultu. Mimmejä Saa Aina Odottaa saa osakseen levyn herkullisimman riffin ja valloittavan ummehtuneen viulusoundin. Huono Sängyssä on mies-anthem, jonka huudattaminen keikoilla voisi olla mielenkiintoinen veto ja Intiaan on kuin suoraan 80-lukulaisen Jukka Alihangan folkeimmasta kynästä. Monessa kappaleessa on Seinäjoki-viittauksia, joiden syistä itse en ainakaan tiedä. Sattumaako?

Hyvä levy elää ja kasvaa kuuntelukertojen mukana ja Älä Sammu Aurinko toimii juuri niin. Sen tunnelma on oikealla tavalla kömpelö mutta silti itsevarma ja Samuli Putro on artistina tullut kohtaan, jossa ei tarvitse tehdä kompromisseja vaan luottaa omaan tekemiseen. Pitkä päätyyn ja perään. Homma toimii. Vapautuneisuus kahleista tuottaa yhden vuoden parhaista kotimaisista levyistä tähän saakka.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Kaiku Recordings, 2011