STOP THE PRESS!

Aiyekooto & Afrobeat International – Olurombi

aiekooto1.Sebe 2.Yanke 3.Plenty Many Many 4.Nowa-O 5.Olurombi 6.Ere 7.Olurombi – up Inna Mix
Arvio: 4/5

Ihan uutta juttua pärähtää ilmoille nyt. Suomalais-nigerialaisin voimin koottu Aiyekooto & Afrobeat International julkaisee esikoisensa etnotanssijalkaa vipahuttamaan ja hyvä että julkaisee, ei tällaista liikaa tehdä, ei ainakaan Suomessa. Bändin henki on 8 vuotta pakkasissamme palellut Babatunde Akerele, joka on koonnut ympärilleen sellaisen possen että heikompaa hirvittää. Ei ihme, että homma svengaa kuin hirv…eikun norsu.

Loin juuri kategorian reggaejazz, jonne niputan A&AI:n mukisematta ja näin saatiin sitten hoidettua lokerointikin alta poies. Kyllähän tätä äärimmäisen sympaattista levyä kuunnellessa mieli vaeltaa Lagosin raukeilla kaduilla, joissa en tokikaan ole konsaan käynyt muuten kuin mielikuvituksen siivin. Bändi on valtava ja ilmaisee itseään taidokkaasti. Välillä Akerelen taustalla töräyttelevä bändi okkein kiusaa kuulijaa pitämällä teemoja piilossa ja herkuttelemalla tilutuksilla. Kaikki tehdään niin taiten kuin tämän lajin hommaa voi kalpea mies (tai nainen, tietty) tehdä. Taitoa on hirvittävä määrä ja se näkyy ja kuuluu. Sovitukset elävät ja hengittävät. Miksaaja Antti Lauronen on luonut lajityypin alkuperäisiä perinteitä vaalien kakusta ilmavan kokonaisuuden, vaikka näiden raitamäärien yhteenliittäminen ei takuulla ole ollut niitä helpoimpia tehtäviä.

Miksi tällainen ei soi radioissa? Tai no, korjataan, on tämä kuulemma Nigeriassa noussut ihan hitiksikin. Miksi tämä ei soi länsimaisissa radioissa? Koska korvamme haluavat kuulla Cheekiä, Sannia ja Lady Gagaa. Itsekään en junttiuttani juuri muita afrikkalaisia hittimuusikoita muista kuin Mory Kanten ja Youssoun n’Dourin. Sääli. Kokonainen manner täynnä lanteisiin menevää paukutusta. Onneksi kuitenkin edes sillointällöin tällaistakin saa kuultavakseen.

A&Ai:n kappaleet ovat pitkiä, koska niiden kehittelyssä kestää aikansa ja jo mainitulle teemojen auki kerimisille on jätettävä tilaa. Siksi seitsemän biisiä on ihan hyvä määrä levylle, muuten korvaluu saattaisi alkaa rohtua tälle valkoiselle miehelle hieman tuntemattomammalle soundille. Soittaminen ja tunnelmanluonti on yhtyeellä hyvää ja Babatunde Akerelella on miellyttävä ääni, jota kestää kuunnella. Erityisesti avausraita Sebe saa kylmät väreet selkäpiihin ja jalan joraamaan pöydän alla vaikkakin se loppua kohti uhkaa mennä vähän yksitotiseksi. Kaarta laskee tylsähkö Yanke, jonka aikana voi selailla Google Mapsista kuvia Afrikasta, sillä loppulevyllä leimahtaa. Plenty Many Many on salaperäinen ja jännittävä, hassu ja naiivi mutta toimiva. Nawa-O:lla kuoro ja saksofonikuvio tukevat toisiaan todella kivan kuuloisesti. Levy loppuu helmipalaan, nimibiisi Olurombin Chief & Job- miksaukseen, joka menisi alkuillan tunnelmannostatuksena missä vaan yökerhossa. Huikaisevan maagista discoa.

Za mu raira waƙa!

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by KHY Suomen Musiikki Oy, 2013