STOP THE PRESS!

Grand Theft Auto: San Andreas

grand_thelf_autoTekijä: Rockstar North
Julkaisija: Rockstar Games 
Arvio: 4/5

”GTA-trilogian” viimeinen osa San Andreas oli niin pitkään PS2-pelaajien yksinoikeusherkkua, että PC- ja Xbox-versioita odotelleet ehtivät varmaan kuulemaan ja näkemään tahtomattaankin pelistä melkein kaiken oleellisen. Toki tämä peli, jota nykyään tupataan syyttämään kaikista nuorison tekemistä rikoksista, on näilläkin koneilla ehtinyt jo kuukaudessa myymään vallan mukavasti. Kerrottakoon heti aluksi, että omasta pelihyllystäni ei löydy yhtään GTA-peliä, vaikka olen niitä kaikkia koettanut ja niistä jonkin verran innostunutkin. Sarjan suurimpia saavutuksia on suuren, kohtuullisen elävän ja toimivan pelimaailman höystäminen riittävän vapaalla etenemisellä ja tekemisellä, hyvällä musiikilla sekä elokuvamaisella kehystarinalla. Olisiko GTA:SA viimein se GTA, joka saa peace-Pärssisenkin liittymään GTA-fanien sankkaan joukkoon?

San Andreas kertoo tarinan jengielämän suurelta osin taakseen jättäneestä Carl ’CJ’ Johnsonista, joka palaa kotikulmilleen kuullessaan äitinsä kuolemasta. Ei kestä kauaakaan, kun vanhat kaverit kääntävät miekkosen kaidalta polulta ja rikollinen elämä alkaa rehottaa. Muistutetaan taas tässä vaiheessa, että kyseessä on aikuisten peli. Mikäli joku alaikäinen pelaa GTA:SA:ta, on vanhempien syytä tarkistella sitä kannen ikärajoitusta. Ruudusta raikaa nimittäin roppakaupalla väkivaltaa, huumeita, kiroilua, seksiä ja rikoksia. Homma on kudottu kuitenkin niin hyvin kehystarinaan ja pieniin tehtäviin, että kunhan peliin pääsee sisään, alkaa se pelikokemuksena vahvasti viehättää. Ei suositella kuitenkaan herkkähipiäisille. Pelin edetessä CJ joutuu kilpailevien jengien taistelutantereella mm. mukiloimaan, murtautumaan, tappamaan, spraymaalaamaan, varastamaan ja kaahaamaan monituisilla kulkupeleillä mukaanlukien helikopterit ja veneet. Lisäksi pelaajalla on mahdollisuus suorittaa kymmenittäin erilaisia pikkuhaasteita ja hanttihommia päätehtävien ohella. Tekemistä riittää. CJ:tä ja CJ:n ajamia kulkupelejä on helppo ohjata, vaikka kamerakulmien ja aseilla tähtäämisen kanssa tuppaakin tulemaan ongelmia eivätkä oikeat näppäinyhdistelmät joka tilanteessa löydy selkäytimestä. Pelin edetessä CJ:n taidot kehittyvät aina siinä, mitä enemmän ja paremmin jotakin asiaa tekee. Myös hahmon ulkonäkö voi muuttua radikaalisti, esim. bodaamalla tai roskaruokaa syömällä. Aina välillä palataan kotitalolle tallentamaan pelitilanne.

Graafisesti GTA:SA ei ole Xboxin parhaimmistoa, se ’vain’ näyttää PS2-peliltä. Äänimaailmakin kuulostaa hieman säröiseltä välianimaatioita ja radiokanavia lukuun ottamatta. Radiokanavat ovat kahden edellisen osaan erinomaisesti koostettuja, nyt keskittyen raskaampaan rokkiin ja rappiin. Nämä puutteet San Andreas sitten korvaakin sitten pelialueen laajuudella. Pelimaailman kaupungeissa (Los Santos on suunnilleen Los Angeles, muut kaupungit suunnilleen San Diego ja Las Vegas, lisäksi roppakaupalla maaseutua) voi kierrellä sananmukaisesti päiväkausia näkemässä ja tekemässä uusia asioita. Tällä saralla GTA:t ovat ennenkin loistaneet, mutta Rockstar on vienyt pelin laajuuden jälleen uudelle tasolle. Muiden alustojen versioihin verrattuna Xboxilta löytyy bonuksena omien ääniraitojen käyttö sekä 20 sekunnin ’replay-elokuvien’ tallentaminen.

Henkilökohtaisesti San Andreaksesta ei löytynyt meikäläisen makuun samanlaista viehätysvoimaa kuin God of Warista tai vaikkapa saman sarjan Vice Citystä. GTA-pelien ystäville se on kuitenkin tähän asti parasta nannaa, mikäli ei ole ehtinyt vielä PS2-versiota hankkimaan. Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan, millaista jälkeä Rockstar North saa aikaan PSP-käsikonsolille tulevassa GTA:ssa, puhumattakaan seuraavan sukupolven konsoleista… Joka tapauksessa GTA:SA on nykyajan ’suurista peleistä’ niitä harvoja, joissa jokaista käyttämäänsä euroa kohden saa reilusti kiinnostavia pelitunteja.

Manu ”Yo, b*tch” Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Rockstar Games, 2005