STOP THE PRESS!

God of War

god_of_warTekijä: SCEA Santa Monica
Julkaisija: Sony Computer Entertainment 
Arvio: 5/5

Kun Atlantin takaa alkoi kuulua uutisia pelistä, joka napsi täysiä pisteitä melkein joka arvostelussaan, käänsi se tämänkin miehen odotusmittarin lähelle kymppiä. Nyt God of War on rantautunut myös Eurooppaan ja uskottava se on – niin vain antoi allekirjoittanutkin tälle toimintaseikkailulle täydet pojot. Seuraavassa kerrotaan miksi.

God of War on tarina Kratoksesta, Kreikan muinaisten jumalten uskollisesta palvelijasta ja soturista. Peli alkaa pettyneen Kratoksen astuessa alas korkealta kallionkielekkeeltä, mutta sitten palataan kolme viikkoa ajassa taaksepäin, jotta nähdään, mikä viimeiseen askeleeseen oli johtanut. God of Warin kaikki hahmot ja maisemat perustuvat Kreikan tarustoihin, joten vastustajina on minotauruksia, hydria, meduusoita, harpyijoita, sireenejä, kerberoksia, kyklooppeja ja niin edelleen. Taistelusysteemiä ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla: erinomainen. Kratos käyttää ranteisiinsa kahlehdittuja teriä ja oppii matkan varrella uusia liikkeitä, käyttää sopivissa tilanteissa todella brutaaleita erikoisliikkeitä ja saa junailtua jumalilta lisäkykyjä vihulaisten kukistamiseksi. Juuri kun melkein miettii, että onko tämä vain mättöä mätön perään, vastaan tuleekin pulmanratkontaa, kiipeilyä, isompi pahis tai muuten vain rauhallisempaa meininkiä. God of War on täydellisesti rytmitetty, minkä ansiosta siihen koukuttuu alta aikayksikön. Ainoaksi murheeksi jää itsestään liikkuva kamera, jota aina välillä olisi halunnut siirtää asteen parempaan paikkaan.

Pelin pulmat eivät ole mitään päälleliimattuja muinaisten salaliittojen ansapolkuja, vaan yllättävän loogisia ratkaisunetsintöjä etenemiseen. Monta kertaa syttyi pään päälle lamppu ja tuli oltua oikein ylpeä siitä, että keksi etenemistavan. Sitten ei voinut kuin kunnioittaa pelin tekijöitä moisen pulman rakentamisesta. Usein myös taisteluissa pitää käyttää yhtä paljon aivojaan, silmiään ja sormiaan. Peli etenee kuin raivoava, hurmeinen, vihan sokaisema höyryjuna loppuun asti, mikä joidenkin mielestä saattaa tulla liiankin nopeasti (10-15 tuntia), mutta on joka minuutin arvoinen. Ainahan voi pelata uudestaan vaikeammalla vaikeustasolla, tuhota kaikki mitä tuhottavissa on ja koettaa löytää kaikki bonusarkut. God of War on K18-peli, se on julman brutaali, mutta hetkeäkään ei tunnu, että veren roiske olisi jotenkin tarkoituksellisesti shokkiarvon takia haettua.

Harvoin jätän arvosteluissani grafiikoiden kehumisen näin loppuvaiheeseen, mutta God of War vie pelattavuudellaan mukanaan. Grafiikoiltaan se ei jää yhtään jälkeen, sillä voisin väittää sen olevan komein PS2-peli toistaiseksi. Vuoren rinteellä juokseminen kuun loisteessa, kun taustalla kilometrin korkuinen sodan jumala heittelee kaupunkiin tulipalloja on tunnelmallisen ja erittäin upean näköistä. Komeita maisemia riittää yksi toisensa jälkeen. Musiikit ovat ylitsevuotavan mahtipontisia, mikä välillä hieman häiritsee, mutta taistelun tuoksinassa kipinöiden ja veren lentäessä huutojen ja mäiskeen seassa ne nostavat sykettä vielä asteen korkeammalle. Kun adrenaliinin kohina on yhtä äänekästä kuin aivojen raksutus, tietää, että kyseessä on kunnon peli. God of War on yksi parhaista PS2:n toimintaseikkailuista… ei sittenkään – se on yksi parhaista toimintaseikkailuista koskaan!

Manu ”GRRAaaaHHHHHH!” Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Sony Computer Entertainment, 2005