STOP THE PRESS!

Burnout 3: Takedown

burnout3Tekijä: Criterion Games
Julkaisija: Electronic Arts 
Arvio: 5/5

Ensimmäinen Burnout pääsi meikäläiseltä jäämään kokematta, mutta kun lainasin kaverilta aikoinaan pelin kakkososan, yllätyin positiivisesti. Vauhti oli komeaa, kolarit hienoja, pelaaminen hauskaa. Kun kolmososasta alkoi ilmestyä ennakkovideoita ja ruutukaappauksia internetiin, päätin hankkia pelin heti kun se ilmestyy. En pettynyt. Burnout 3: Takedown on arcadehenkistä kaahailua puhtaimmillaan. Pelisarjan henkenä on aina ollut mieletön vauhti ja kolarihakuisuus, ja nyt tässä on menty äärimmilleen. Ainakin vaikea on uskoa, että nykykonsoleilla enää huikeampaan kaahaukseen kyetään. Peliä tuntemattomalle pääpelitila voi vaikuttaa ensi näkemältä perinteiseltä. Kisailua voi harrastaa kolmella mantereella, ja uusia kisoja aukeaa pelattavaksi sitä mukaa kun vanhoista selviää kunnialla. Samalla kerätään pisteitä, joiden avulla taas saa uusia autoja jne. jne. jne.

Totuus on kuitenkin toinen. Sen lisäksi, että kisassa pitäisi päästä ainakin kolmen parhaan joukkoon, voi vastustajia kiilata, tökkiä, naarmuttaa, kolaroida, työntää ulos tieltä ja mikä parasta – tästä palkitaan turbovauhdilla. Burnout 3 siis kannustaa ajamaan törkeästi päin vastustajia, vaikka ainakin aluksi liian usein törmäilyt kohdistuivat siviilikuskeihin tai radanvieruksen aitoihin. Mitä uhkarohkeammin ajaa, sitä nopeammin auto kulkee – ja sitä hauskempaa on! Silloin tällöin vauhti yltyy niin uskomattomaksi, että reaktiokyvyn saa venyttää äärimmilleen vastaantulijoita tiiratessa. Iso telkkari auttaa, mutta esim. Formulalla suoritettava nopeuskisa imaisee silmät ulos kuopistaan maisemien kiitäessä lähes valon nopeudella.

Normaalin kisan ja nopeuskisan lisäksi rällätään monella muullakin tavalla. Eliminatorissa joka kierrokselta viimeinen auto eliminoidaan, Takedown –kisassa pitää ahdistaa mahdollisimman monta kertaa vastustajat ulos radalta ja yhdessä pelitilassa tarkoituksena on voittaa yksi vastustaja, jonka auto sitten siirtyy omaan talliin. Addiktiivisin tila on ehdottomasti Crash, jossa kaahataan liikennettä täynnä olevaan risteykseen koettaen aiheuttaa mahdollisimman suuri ketjukolari. Matkan varrella on turbobonuksia, pisteiden moninkertaistajia ja hyppyreitä. Kolarin tapahtuessa aika hidastuu ja lisätuhoa voi aiheuttaa ohjastamalla liekehtivää peltikasaansa vielä uusien uhrien tielle. Nykypeleistä piittaamaton vaimonikin jäi tähän tilaan koukkuun ja seuraavana päivänä hän olikin jo kiskomassa mitaleita GP-kisoista. Sekin jo kertoo jotain tämän pelin laadusta.

Kehumista voisi jatkaa vielä pitkään, Live-moninpelitilat, äänitehosteet, kohtuullinen ääniraita, uskomattoman hienot grafiikat (kolarit ovat sanalla sanoen leuat tipauttavia), viimeisen päälle hiottu pelattavuus, addiktiivisuus ja niin edelleen. Jos kaivamalla pitää kaivaa, ärsyttämään käyvät pienet epätarkkuudet/reiluudet pelin tekoälyssä. Välillä voit olla pelin ilmoituksen mukaan 4 sekuntia johdossa ja samalla hetkellä vastustaja ohittaa sinut. Loppukisoissa vihulaisilla on yliluonnollinen kyky olla törmäämättä mihinkään ja jos itse tekee yhdenkin virheen voi odottaa viestiä ”you’re 24 seconds behind”. Vielä epäreilumpaa olisi kuitenkin kieltää tältä peliltä sen ehdottomasti ansaitsema viideskin piste

Manu Pärssinen for Smackthejack

Photo’s Copyright by Electronic Arts, 2004