STOP THE PRESS!

The Chronicles of Riddick – Escape from Butcher Bay – Director’s Cut

riddick_pcTekijä: Starbreeze AB
Julkaisija: Vivendi Universal 
Arvio: 5/5

The Chronicles of Riddick – Escape from Butcher Bay Director’s Cut (sattuneesta syystä tästedes pelkkä Riddick) ei etukäteen herättänyt kovin suuria intohimoja allekirjoittaneessa. Täytyy tunnustaa heti kärkeen, että en ole tämän pelityypin ylin ystävä; ensimmäisen Doomin jälkeen yhtäkään FPS-peliä ei ole tullut pelattua vapaaehtoisesti muutamaa tuntia kauempaa.

Ennakkoluuloja aiheutti myös pari muuta seikkaa. Ensinnäkin Riddick ratsastaa elokuvalisenssillä, mikä on lähes aina varma tae pelin heikosta laadusta. Ja toiseksi, alunperin Riddick on tehty X-Boxille; konsolipelien PC-käännökset ovat turhan usein puolihuolimattomasti kyhättyjä eivätkä hyödynnä kunnolla PC:n ominaisuuksia.

Riddick yrittää kuitenkin alusta lähtien kovasti todistaa ennakkoluulot turhiksi. Jo kättelyssä käy ilmi, että peliin on ainakin yritetty rakentaa myös juoni toiminnan taustaksi: palkkionmetsästäjä William J. Johns on napannut Riddickin kiinni ja toimittaa tämän Butcher Bayhin, aavikkoplaneetalla sijaitsevaan huipputurvalliseen vankilaan, josta pakenemisen pitäisi olla mahdotonta. Riddick on luonnollisesti toista mieltä. Vaikka perusjuoni ei vaikutakaan miltään innovaatioiden paraatimarssilta, jo välianimaatioiden olemassaolo ja maukas dialogi herättävät toivoa.

Alun harjoittelujakson ja ensimmäisten peliminuuttien aikana orastava toivo muuttui iloiseksi yllätykseksi: Riddick ei ole pelkkä räiskintäpeli, sillä huomaamaton hiippailu ja muiden pelin hahmojen kanssa seurustelu ovat myös tärkeässä roolissa. Lisäksi taisteluistakin suuri osa hoidetaan perinteitä kunnioittaen käsityönä, eli pelkkää luuvitosta tai puukkoa käyttäen. Pauligin kahvimainokseen Riddickillä ei silti ole asiaa, sen verran tylyä on meininki läpi pelin; väkivaltaa, roisia kieltä ja nihilistisiä sosiopaatteja riittää. Takakannen K16-varoitus on syytä ottaa tosissaan. Varttuneempaa ja mahdollisesti Pimeän uhka sekä Riddickin aikakirja -elokuviin tutustunutta pelaajaa umpikyyninen maailma, musta huumori, elokuvamaisuus ja tietenkin Riddickin hahmo sen sijaan luultavasti puhuttelee (Vin Dieselin ääni on efekti itsessään, ja muutenkin Riddick on sympaattisen karu hahmo).

Entä sitten tekninen puoli? Grafiikka ja efektit ovat parasta A-luokkaa. Äänet ja efektit ovat samoin huippulaatua; mukana on iso nippu ääninäyttelijöitä, kaikki dialogi on luontevasti puhuttua, ja löytyypä bonuksena vielä tekijöiden kommenttiraitakin. Kun tähän lisätään vielä erittäin hyvin toimiva pelattavuus, osaava tekoäly ja hyvin suunnitellut tasot, alkaa paketti hipoa täydellistä.

Ja huonot puolet? Kauneuden hinta on todella kovat konetehovaatimukset, ja vaikka porttaus onkin enimmäkseen onnistunutta, pieniä viilauksia olisi vielä voinut tehdä (esim. zoomaus tai aseiden vaihto hiiren rullalla). Peli on myös paikka paikoin melko lineaarinen (rajatut toimintamahdollisuudet tosin sopivat vankilafiilikseen kuin nenä poskelle), kestoltaan lyhyehkö, ja moninpeliäkin varmasti joku kaipaisi.

Kokonaisuutena Riddick on kuitenkin ehdottomasti positiivinen yllätys, toimiva ja erittäin viihdyttävä paketti, jota lajityypistä yleensä innostumatonkin pelaa ilokseen.

Petri Kiukkonen for smackthejack

Photo’s Copyright by Vivendi Universal, 2004