STOP THE PRESS!

Ratchet & Clank 3

ratchet_clank3Tekijä: Insomniac Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe
Arvio: 5/5

En varmaan ole ainoa, jolle tuottaa välillä vaikeuksia erottaa Playstation 2:n kärkihyppelypelit toisistaan. Vain kaksi vuotta sitten julkaistiin ensimmäinen Ratchet & Clank, yhtä aikaa ensimmäisen Jak & Daxterin kanssa. Vuotta myöhemmin molemmat saivat samanaikaisesti jatko-osansa. Nyt kolmannet osat ovat taas – kyllä – kaupoissa sopivasti joulun alla. Molemmat ovat monipuolisia tasohyppelypelejä, joissa painoa on annettu myös räiskinnälle ja pelityyppien vaihtuvuudelle. Molemmissa on enemmän tai vähemmän karvainen parivaljakko, joista toinen on humoristisempi, ja niin edelleen. Pelattuani molempien pelien viimeisintä osaa, löysin kuitenkin oleellisen eron. Minä pidän Ratchetista ja Clankista enemmän.

Jotenkin Ratchet ja Clank tuntuvat kotoisemmilta ja sympaattisemmilta hahmoilta kuin hieman kylmät ja kyyniset Jak ja Daxter. Jälkimmäisessä pelissä Daxter on se koominen sidekick, kun taas Ratchet & Clankeissa koko pelimaailmaa katsotaan sopivan kieroutuneiden linssien läpi. Hymy levisi korvasta korvaan alituisesti, erityisesti voisi mainita valloittajarobottien pomon osuudet. Tarina jatkuu siitä, mihin kakkososa jäi. Ratchet haluaisi viettää vähän rauhallisempaa elämää, mutta matalan profiilin pitäminen on hankalaa kun robottikumppani on pääosassa suositussa agenttisarjassa ála James Bond. Televisiolähetys kuitenkin keskeytyy kun uutisissa kerrotaan että sankariparin kotiplaneetta on vaarassa. Kamat kasaan ja menoksi!

Graafisesti tämäkin peli on PS2:n huipputasoa. Maisemat ovat avarampia kuin Jak 3:ssa, mikä tekee niistä entistä komeamman näköisiä. Välipätkät, kuten Qwark -videopelit, televisio-ohjelmat jne. ovat nautinnollista katseltavaa Itse peli kulkee kuitenkin pisteestä toiseen melko suoraviivaisesti. Polulta poikkeavia bonustehtäviä Räikän ja Kolauksenkin maailmasta kyllä löytyy, treenausta VR-salissa, Qwark-pelien pelaamista (aivan erityisen komeita ja nostalgisia meikäläisen mielestä), viemärikristallien etsimistä ja niin edelleen. Vaikeustaso on kohtuullisen helppo, muutama kenttä menee juoksemalla läpi, mutta isoimpiin taisteluihin ja vastustajiin pitää ensin keksiä oikea taktiikka. Jak 3:n arvostelussa valitin liiasta räiskimisestä, ehkä se sitten johtui sen pelin vähän vakavammasta otteesta, mutta Ratchetin valtavan asearsenaalin kanssa temppuilu taas sopiikin peliin kuin nenä päähän eikä ole ollenkaan turhanpäiväisen tuntuista. Hauskimmasta päästä on Infector, jolla vihulaiset saa käännytettyä toisiaan vastaan. Kontrollit toimivat mutkattomasti ja matkan varrella tulevat uudet ominaisuudet oppii nopeasti, vaikka niitä onkin roppakaupalla. Tehtävät sulautuvat pääjuoneen saumattomasti ja pelaamista ei meinaa malttaa lopettaa, jotta näkisi, mitä hienoa seuraavaksi tehdään.

Vaikka loppuvuosi on ollut täynnä erinomaisia pelejä omastanikin mielestä, nousee Ratchetin ja Clankin kolmas seikkailu kirkkaaseen kärkikastiin. Avainsana tässä on nautinnollinen pelattavuus, addiktiivisuus, tekninen taitavuus ja hauskuus. Kun soppaan vielä heitetään kuulemani mukaan (testata en voinut) yksi PS2:n parhaista verkkomoninpeleistä, eihän tästä voi kuin tykätä – paljon. R&C 3 on viimeisen päälle hiottu peli, yksi parhaista toimintatasoloikista koskaan.

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Sony Computer Entertainment Europe, 2004