STOP THE PRESS!

Robots

robots_ps2Tekijä: Eurocom
Julkaisija: Vivendi Universal Games
Arvio: 2,5/5

Muistaakseni Ice Age ei koskaan päätynyt pelattavaan muotoon kuin jonkinlaisena GameBoy-variaationa, mutta nyt ovat Twentieth Century Foxin animaatiosedät hypänneet kunnolla lisenssijunaan, ja Robots –peli ilmestyy lähes jokaiselle pelikoneelle, uusi Nintendo DS mukaan lukien. Elokuviin pohjautuvia pelejä ei voi enää nykypäivänä tyrmätä etukäteen, koska hyviäkin on jo alkanut ilmestyä, joten alkuodotukseni olivat varovaisen optimistiset.

Robots –pelin juoni seuraa näkemäni trailerin ja lukemieni arvostelujen perusteella jollakin lailla elokuvan juonta, jota pelissä kuljetetaan keskusteluilla muiden robottien kanssa sekä lyhyillä välianimaatioilla itse elokuvasta. Muu grafiikka ei aluksi hetkauta suuntaan eikä toiseen, vaan on elokuvan tyyliseen valjuun värimaailmaan sovitettua keskitasoa, mutta välillä, varsinkin tietyissä sisätiloissa, noustaan sen yläpuolellekin. Kaiken kaikkiaan siis kohtuullista. Päähenkilönä on robottipoika Rodney Copperbottom, jonka ohjastaminen tuntuu aluksi suoraan sanoen honkkeloinnilta. Kun tehtävät keskittyvät vahvasti keräämiseen ja hyppelyyn, sitä vaikeuttaa turhaan yliherkkä ohjaus. Rodney kuitenkin kehittyy matkan varrella helpommin ohjastettavaksi ja muutenkin ohjausmetodiin alkaa tottua. Ilkeämielisten robottien mätkintä ja ampuminen on siltikin liian usein tuuripeliä ja välillä epähuomiossa tehty harha-askel johtaa tahattomiin kuolemiin. Laikasti kääntyvä kamerakaan ei auta asiaa. Äänipuoli on efekteiltään ja musiikillisesti kunnossa, alkuperäisiä ääninäyttelijöitä ei ole tosin saatu mukaan. Rodneyn toistuviin tokaisuihin esim. vastustajan tuhoamisen jälkeen kyllästyy alta aikayksikön.

Robotsissa käytetään kaikkia nyky-3d-hyppelypelien kliseitä, joille esim. viimeisimmässä Spyrossa jo mukavasti naurettiin. Lähes minkä tahansa tavoitteen saavuttamiseksi pitää kerätä tietty määrä jotain, hyppiä tasolta toiselle ja lähettää pahisrobotteja romuttamolle. Robotsin suurin heikkous on sen mielikuvituksettomuus. Tehtävät tuntuvat ikiharvaa poikkeusta lukuun ottamatta päälle liimatuilta ja itseään toistavilta. Peliä tallennetaan sieltä täältä löytyvillä automaateilla ja kuolon korjatessa ei tarvitse aloittaa alusta, vaan usein vain lyhyen pätkän päästä.

Rodneyn pään ympärillä pörräävä pikkuapuri sekä pultteja ampuvat ase tuovat vahvasti mieleen Ratchet & Clankin, joka on kaikin puolin parempi genren peli, tosin hieman vanhemmalle kohderyhmälle tarkoitettukin. Robots vaatii pelaajakseen pitkäjänteisen kymmenvuotiaan, mikäli sellaisia on olemassa. Se ei ole maailman huonoin peli, mutta vajoaa syvälle keskinkertaisuuden suohon.

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Vivendi Universal Games, 2005