STOP THE PRESS!

Spyro A Hero’s Tail

spyro_heros_tailTekijä: Eurocom Entertainment
Julkaisija: Vivendi Universal Games
Arvio: 4/5

Ennakko-odotukseni eivät olleet korkealla. Tänä syksynä olen heltynyt vallan höveliksi ja antanut viittä pistettä pelille jos toisellekin (Halo 2, Burnout 3, PES 04) ja edellistä tasohyppelykokemustani (Crash Twinsanity) ei ollut syytä hurrata. Xboxille ei kuitenkaan ole kovin montaa nuoremmille suunnattua peliä ja käsittääkseni tämä on purppuralohhari Spyron ensiesiintyminen kyseisellä masiinalla, joten päätin antaa sille mahdollisuuden.

Kaiken kaikkiaan Spyro on ehtinyt seikkailla jo puolenkymmentä kertaa lähtien alkuperäisestä Playstationista viime aikojen monijulkaisuihin, mukaan lukien kriitikoiden haukkumat GBA-viritykset. Henkilökohtaisesti en ole pikku lohikäärmeen tulenhenkäyksiin kovasti lämminnyt, mutta sarja on myynyt hyvin ympäri maailmaa. Uusin seikkailu lähtee liikkeelle siitä, kun pahaksi herennyt lohikäärme Red Dragon on alkanut muuttaa maailmaa pimeillä kristalleilla ikäväksi paikaksi. Professoriystävä valistaa Spyroa tilanteesta ja matka alkaa. Hahmot ovat elävästi ja mukavan piirroselokuvamaisesti ilmeikkäitä ja niitä on ilo katsella. Ihan Sly Raccoonin tasoon ei päästä, mutta monet lauantaiaamun piirretyt päihitetään kyllä. Ääninäyttely on paikoittain jopa erinomaista ja dialogi yllättävän hauskaa. Hahmot piikittelevät itseään (’häh, enkös mää jo tän joskus tehnyt’) ja lajityypin kliseitä, mistä on pakko kertoa esimerkki. Professorilla on laite, jonka toimintaa hän esittelee seuraavaan tyyliin:

P: Spyro, käyttääksesi tätä konetta, sinun täytyy kerätä… hmm… 8… tähtipalloa! S: Tähtipalloa? Mitäs ne ovat? En ole koskaan kuullutkaan mistään tähtipalloista. P: Jaaha, mitäs sitten, entäs rahoja? Sydämen palasia? Hedelmiä? S: Kuinkas olisi valokristallit? P: Hyvä! Käyttääksesi tätä konetta, sinun täytyy kerätä 8 valokristallia!

Kerätä tässä pelissä todellakin saa. Ensin tehtävä tuntuu simppeliltä, pitää tuhota joukko kristalleja. Kun matkalla kuitenkin pitää vielä kerätä tietty määrä jalokiviä erinäisten asioiden ostamiseen, jäljittää 80 lohikäärmeen munaa ja suorittaa ties vaikka mitä hanttihommia, ei juttu olekaan enää niin helppo. Kartan yhteydessä olevaa tehtävälistaa saa käydä katsomassa vähän väliä ja se kasvaa kasvamistaan. Tekemistä siis riittää, kaikki on varsin tasohyppelyiden perushommaa kuitenkin. Vaikeusaste ei ole mitenkään liian haastava, vaan perheen pienemmillekin sopiva. Aluksi kaikessa avustetaan. Tämä oli arvostelijasedällekin oikeastaan hermolepoa Halo 2:n mutanttiarmeijoiden jälkeen. Ensimmäinen hankalampi tehtävä tulee kun pelihahmo vaihtuu rakettien voimin lentäväksi pingviiniksi, ja tietyn aikarajan kuluessa pitää lentää läpi 8 portista, 8 renkaasta, metsästää 8 kotkaa, pommittaa 8 kohdetta, ampua 8 vartijaa ja vielä kerätä jalokiviä. Vaati monta yritystä ja ulkoa opettelua, että tehtävän sai suoritettua. Matkan varrella pelataan myös monella muulla Spyron ystävällä, joilla kaikilla on omat erityiskykynsä ja kiitettävästi selvät persoonallisuutensa. Liian usein nykyajan tusinapeleissä hahmot ovat hiilikopioita toisistaan, mutta Spyron tekivät ovat onnistuneet tekemään pelihahmoistaan persoonallisia, eikä vähiten Spyrosta itsestään. Pikku lohikäärmeemme oppii myös uusia kykyjä ja alituisena kumppaninaan hänellä on sudenkorento (englanniksi dragonfly) Sparx.

Grafiikoissa ei ole mitään teknistä vikaa, ne ovat (purppuran) värikkäitä ja piirroselokuvamaisia, tosin yksityiskohtia pystyisi nykykoneilla pistämään sekaan vielä varmasti neljä kertaa enemmän. Musiikit käyvät pitemmän päälle vähän ärsyttäviksi, mutta eivät onneksi saman tien. Ja kuten sanottu, animaatiot ja ääninäyttely ovat reilusti yli keskitason. Tyylikkäästi toteutettua on myös maaston muuttuminen takaisin pahasta hyväksi.

Kieltämättä uusin Spyro ei haasta nykypäivän hyppelypelijättiläisiä, mutta se erottuu massasta iloisuudellaan ja rennolla tunnelmallaan. Liian usein nykyään pulssi nousee pelatessa peliä, jossa joutuu räiskimään miljoona vihollista samalla kun hyppää juuri oikeaan paikkaan ja kerää miljoona kartan osasta tms. Spyro on suunnattu selkeästi nuoremmalle pelaajajoukolle eikä uudistamaan peligenreä. Jotenkin tästä tuli hyvä mieli ja suosittelen Spyron sankaritarinaa lämpimästi pukinkonttiin perheen pienimmille pelureille, vanhemmille se saattaa olla hieman liian söpö, yksinkertainen ja itseään toistava. Jos ikäsi on alle 10 vuotta, lisää arvosanaan vielä yksi piste.

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Vivendi Universal Games, 2004