STOP THE PRESS!

Vietcong Purple Haze

vietcongTekijä: Coyote Developments
Julkaisija: Gathering
Arvio: 2,5/5

Täytynee ensin hoitaa alta pois se pakollinen kuvio, jonka jokainen peliarvostelija on tänä syksynä kirjoittanut: ”Nyt kun pelintekijät ovat nyhtäneet Normandian maihinnoususta ja toisesta maailmansodasta kaiken irti, on aika Vietnam -sotapelien.” Noin. Tottahan se toki on, Conflict Vietnam, Battlefield Vietnam, Shellshock: Nam’67, Men of Valor ja niin edelleen. Nyt tähän joukkoon liittyy Vietcong Purple Haze, joka julkaistiin jo alkuvuodesta PC:lle.

Pelin nimi aiheuttaa klassisen Hendrix -biisin soimisen pään sisällä ja kieltämättä pelin latauduttua kaikki näyttää ja kuulostaa oikeinkin hyvältä. Kuuskytlukulaista musaa, vähän taustatarinaa, aitoa videokuvaa Vietnamin sodasta ja sen ajan tärkeimmistä tapahtumista USA:ssa ja vähän maailmallakin. Alkuvalikko ei ole mitenkään vaikuttava, valintojen vähyyteen vaikuttavat PS2-versiosta puuttuvat verkkopelimoodit, mutta luottavaisin mielin aloitan uuden pelin.

Pelin grafiikkakin vaikuttaa kivalta, viidakko kasveineen ja maastoineen on kaunista katseltavaa, vielä kun puheet olisivat tekstitettyjä, niin ei tarvitsisi pitää ääntä niin lujalla (myöhemmin löysin asetuksista tekstityksen). Pieni epäilys pelin laadusta hiipii selkäpiihin, kun pelimaailma liikkuessaan tökkii, eikä liiku ollenkaan sulavasti. Parhaimpiin PS2-suorituksiin (Nam’67, Burnout 3, Killzone) verrattuna visuaalisesti ei ole siis sittenkään paljon hurraamista.

Ensimmäisessä tehtävässä pitää löytää maahan pudonnut kone ja pelastaa sen pilotti. Kontrollit oppii nopeasti ja ne ovat kohtuullisen loogisia. Ammutaan, ryömitään (erittäin humoristista käsien huitomista), katsellaan karttaa, komennellaan joukkiota. Kärkimiehen johdolla lähdetään kahlaamaan kohti kadonnutta hävittäjäkonetta ja vastaan iskee seuraava laatuongelma – äänitehosteet. Erityisesti kävelyn aiheuttama ääni vedessä, ruohikossa, tai missä vaan on korvia raastavaa kuunneltavaa! Ääninäyttely sen sijaan on siedettävää.

Sitten se joukkojen komentelu. Lääkintämiehelle puhumalla saa hoitoa haavoihin, radiomiehelle viestimällä radion käyttöönsä, kärkimiehelle voi antaa komennon etsiä seuraava toimintapaikka. Sinne hän lähtee laahustamaan tuskallisen hitaasti, ellei sitten jää paikalleen törmäilemään seiniin tai muihin joukkueen jäseniin. Lisäksi voi antaa yleisiä komentoja koko joukolle, kuten seis, seuratkaa tai hyökätkää. Useita kertoja kävi niin, että seuratkaa -komennon jälkeen lähdin hiiviskelemään kohti vihollisia ja hetken päästä käännyin ympäri varmistaakseni taustatuen, mutta apulaisia ei ollutkaan missään. Poloiset eivät olleet osanneet kiertää kiveä tai nousta rappusia ylös. Argh.

Tehtäviä on huomattavasti vähemmän kuin PC-versiossa, ja ne ovat suoraviivaisia. Mennään, puretaan ansoja, ammutaan, mennään, mennään, ammutaan. Koko pelistä paistaa läpi keskinkertaisuus. On vain pitänyt saada oma Vietnam -peli markkinoille, kun kaikki muutkin niin ovat tehneet. Keskinkertaisuudesta mennään jopa ali animaatioiden, verkkopelipuutteen, tekoälyttömyyden, tuskallisten latausaikojen ja äänitehosteiden avustuksella. Jos viidakkoon haluaa sotimaan PS2 varustuksenaan, Vietcong Purple Haze kannattaa pitää hankintalistan loppupäässä. Eikä sitä Hendrixin biisiäkään löydy koko pelistä.

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Gathering, 2004