STOP THE PRESS!

Charlie and the Chocolate Factory

charlie_chocolateTekijä: High Voltage
Julkaisija: Take-Two Interactive
Arvio: 1/5

Charlie and the Chocolate Factory – peli perustuu löyhästi elokuvaan, joka on (erinomainen) Tim Burtonin visio sovelletusta käsikirjoituksesta Roald Dahlin lastenkirjan pohjalta. Toisin sanoen, pelin juonessa on enää vain hitusen alkuperäistä tarinaa. Kaikki alkaa ihan mukavasti, pelin alku on johdatus pelin kontrolleihin sekä pikaversio elokuvan aloituksesta. Charlie (Suomessa Jali) voittaa kuin voittaakin matkan Willy Wonkan suklaatehtaaseen, kunhan ensin saa pyydystettyä kymmenen dollarin setelin, joka lentelee kaupungin kaduilla.

Sitten päästäänkin itse peliin, jonka grafiikat eivät valitettavasti yllä edes PS2:n nykyiselle keskitasolle. Sitäkin enemmän häiritsee kuitenkin mielikuvituksen puute, mikä on suorastaan pyhäinhäväistys elokuvan huimia ideoita kohtaan. Pelimusiikit ovat mainioita ja ääninäyttelijätkin osaavat hommansa, mutta siihen erinomaisuus sitten jää. Otetaan esimerkkinä ihan ensimmäinen tehtaassa tapahtuva osio, ettei pilata tarinaa tuntemattomilta enempää. Charlien tehtävänä on kerätä mukaansa Oompa-Loompia, jotka tottelevat muutamaa käskyä – seuraa, tee ja odota. Suklaaputkeen juuttunut muksu pitää pelastaa ensin kahden Loompan avulla, mutta seuraavalle tasolle pääsemiseksi pitää vielä löytää neljä Loompaa lisää, aivan ilman syytä. Pelintekijät olisivat voineet edes vaivautua keksimään, että oven avaamiseen tarvitaan kuusi Loompaa, mutta ei. Keräilyharhailun jälkeen ovi aukeaakin kolmionäppäimellä. Karkkipuita ammutaan karkkien toivossa, joista saa energiaa ja lisäkykyjä – muutenkin namia lojuu ympäriinsä, mutta kaiken kerääminen ei jaksa tässä pelissä innostaa. R2-näppäimen takaa löytyy isoisä, joka vinkkaa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kaikesta paistaa ajatus ”ei jaksa miettiä tätä enempää, pikkumuksut sitä kuitenkin vaan pelaa”.

Charlien ohjastus on peruslisenssi3d-tasohyppelykauraa, kamerakulmaa saa korjailla tämän tästä ja usein kamera tulee niin lähelle, että mistään ei saa mitään selvää. Toimintaseikkailusta on jäänyt pois se seikkailuosa, kun tehtävät kerrotaan sanatarkasti ja omaksi osuudeksi jää suorittaminen, harhailu ja tuskastuminen. Jo toisessa kentässä tulee vastaan niin monta turhautumisen aihetta, ettei paremmasta väliä – varsinkin heinäpallojen heittelyssä (maustettuna piikkikasvustolla lattiassa) ja pavunvarren kiipeämisessä ohjaus ja kamera kiukuttelevat jo niin paljon, että kärsivällinenkin kiskaisee pelin ulos PS2:staan. Lisäksi samaa tehtävää toistetaan kerta toisensa jälkeen. Hohhoijaa. Kun ekan muksun saa pelastettua, siirrytään seuraavaan. Pelinä Charlie and the Chocolate Factory olisi voinut olla paljon enemmän. Vielä monipuolisempaa (ja järkevämpää!) Oompa-Loompien hyödynnystä, kekseliäämpiä välipelejä ja vaikka mitä muuta mitä karkkimaailmasta saa irti….

Charlie and the Chocolate Factory – peli on elokuvan olemuksella ratsastava ankea viritys, josta perheen pienimmät Wonka-fanit voivat saada pari päivää hupia, elleivät paremmasta tiedä. Käykää katsomassa elokuva, sitten käykää katsomassa se uudelleen – siten olette kuluttaneet vähemmän rahaa, kuin mitä tämän pelin ostamiseen kuluisi, ja teillä on ollut paljon hauskempaa.

Manu ”Argh näitä lisenssipelejä” Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Take-Two interactive