STOP THE PRESS!

Onimusha – Dawn of Dreams

onimushaTekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Arvio: 3,5/5

Onimusha-pelejä on ilmestynyt jos jonkinlaisia (Warlords, Blade Warriors, Demon Siege jne.). Dawn of Dreams on virallisesti sarjan neljäs osa, mutta meikäläiselle ensimmäinen kosketus paholaisia vastaan taistelevien samuraiden maailmaan. Kotelon avautuessa eteen lävähtää kaksi levyä, mikä jo antaa vähän viitteitä siitä, minkä kaliiberin seikkailu ja tarina on odotettavissa. Sohvan uumenissa pelaaja lähtee veriselle matkalle 1500-luvun Japaniin.

Edellisissä peleissä Japania vaivaavat paholaiset saatiin karkotettua, mutta niin vaan taivaalle ilmestyy omituinen planeetta, jonka ansiosta pahuus pääsee taas valloilleen. Ei vallan realistinen lähtökohta, mutta Dawn of Dreamsin tarinasta jo se antaa pienen käsityksen. Omituisia juonenkäänteitä, sydäntä riipivää draamaa ja kaiken kaikkiaan yllättävänkin kiinnostavaa mutkaa on luvassa, vaikka pääpaino on nurkkien koluamisessa ja taistelemisessa. Pelaaja aloittaa mystisenä mestaritaistelijana nimeltä Soki, mutta myöhemmin joukkioon liittyy ystäviä, joiden tamineisiin pääsee myös tutustumaan henkilökohtaisesti. Joka hemmolla on omat erityiskykynsä, joista on hyötyä kaiken maailman kammotuksia vastaan taistellessa. Kontrollit ovat mukavan toimivat ja vihulaisten pätkiminen on sopivan hauskaa, eikä liian turhauttavaa. Kamera tekee välillä taas temppujaan, mutta ei tuskastuttavassa määrin, koska sitä pystyy itsekin usein liikuttelemaan.

Taltutetut tuholaiset jättävät jälkeensä kaikenlaista kerättävää, elleivät muuta niin sielunsa. Niitä hyödyntämällä pystyy tehostamaan sekä itseään että kavereitaan ja asevalikoimaa. Pientä roolipeliviitettä siis jälleen. Ehkä moisesta kategorioinnista voisi jo kohta luopuakin, sillä miltei joka pelissä alkaa olla hahmonkehitystä, vaikkeivät ne olisi muuten missään tekemisissä roolipelien kanssa. Graafisesti Dawn of Dreams ei yllä aivan parhaiden PS2-pelien tasolle, mutta ei jää kovin kauaskaan. Capcomilla on oma, hieman rosoinen tyylinsä, jonka pystyy tunnistamaan.

Kaiken tämän kehumisen jälkeen on tehtävä sellainen yhteenveto, että kyseessä on hyvin toteutettu, kivalla tarinalla varustettu, jouheasti pelattava seikkailu, jossa ei juuri muuta tehdä kuin niitetään vihollisjoukkoja kumoon. Innostuin DoD:sta enemmän kuin muista viimeaikaisista hack’n’slash –teoksista, mikä kertoo siitä, että aika paljon on tehty tällä kertaa oikein. Pelattavaa riittää useaksi kymmeneksi tunniksi ja vaikka välillä tuntuu, että osia pelistä on tehty hieman liian vauhdilla (vai onko budjetti kiristynyt liikaa?), ei innostus kapsahda pohjalukemiin missään vaiheessa. Takuuvarmaa Capcom -kalistelua, jota voinee suositella sekä sarjan ystäville, että uusille yrittäjille.

Manu ”Pirut muussaan” Pärssinen for smackthejack

photos © Capcom 2006