STOP THE PRESS!

Taito Legends

taito_legendsTekijä: Taito
Julkaisija: Empire Interactive
Arvio: 4/5

Joku arvosteluitani lukenut on saattanut huomata, että meikäläisellä on pehmeä kohta rintapielessä niin sanottuja vanhan koulukunnan videopelejä kohtaan. Siellä samalla tienoilla oleva sydän loikahti moneen kertaan, kun arvosteltavaksi saapui silmissäni sankariyhtiö Taiton PS2-klassikkokokoelma, Taito Legends. Varsinainen rumba tykyttimessäni alkoi pelilistaa läpi selatessa. Muistelen lukeneeni jostain, että klassikkopelikokoelman hyväksi tekeviä kriteereitä ovat ainakin toimiva (ja ärsyttämätön) käyttöliittymä sekä tietenkin pelivalikoima, josta löytyy huippuhittejä, kulttiklassikoita ja historian hämäriin jääneitä outouksia. Taiton kokoelma onnistuu nämä ehdot täyttämään, otetaan malliksi vähän esimerkkejä: Hyviä pelejä, joiden pelaaminen oli oikeasti yhä hauskaa: Bubble Bobble, sen jatko Rainbow Islands sekä samantyylinen söpöilyhyppely The New Zealands Story. Näiden kolmen kimppuun hyökkäsin ensimmäisenä, enkä pettynyt. Taiton kokoelma lataa pelit salamannopeasti ja Start-nappulan kautta pääsee aina pikaisesti alkuvalikkoon, josta arcadepelejä pyörittelemällä voi valita mieleisensä Space Invaders –äänitehosteiden päälle rakennetun teknosäksätyksen saattelemana. Muita hyviä (ja osittain uusiakin) tuttavuuksia olivat ilmeisesti nettipeli Rocketmanian (johon olin todella koukussa muutamia vuosia sitten) esi-isä Tube It, ikiaikainen Zoo Keeper (ei se viime vuosina suosittu puzzle) ja nopeatahtinen Pac-Mania hieman muistuttava jojoilu Electric YoYo. Tietenkin Taiton täytyy ottaa mukaan Space Invaders –pelisarja, vaikka sitä on julkaistu jos milläkin kokoelmalla jo PS2:llekin. Nyt mukana oli myös Return of the Invaders, joka oli uusi juttu allekirjoittaneellekin. Samalla teemalla mennään, mutta modernimmin ja kiivastempoisemmin. Ihan kivaa räiskintää. Hassu tuttavuus oli Great Swordsman, joka vie pelaajan urheilumiekkailun maailmaan yllättävän realistisesti pelin iän huomioiden. Myös Gladiator yllätti monipuolisuudellaan, kun toisella kädellä taisteltiin, toisella puolustettiin ja haarniska putoili pala kerrallaan. Continental Circuskin kannattaa katsastaa, se on taas ikäänsä nähden kelpo kilpa-ajopeli. Heikommasta päästä ovat sitten alun perin valopyssyräiskintöinä julkaistut pelit Space Gun ja Operation WOLF jatko-osineen, joiden ohjastaminen PS2:n tikulla on lähestulkoon mahdotonta. Suorastaan huono on myös omituisilla vastustajilla kuorrutettu Streets of Rage –klooni Ninja Kids, Taito on kopioinut ideoita muilta muidenkin pelien kanssa. Kaiken kaikkiaan Taiton kokoelma on paras retroilupläjäys aikoihin. Pelkästään kolmen ensiksi mainitun pelin kanssa kului tunti jos toinenkin, mihin ei pystynyt mm. viimeisin Midwayn paketti. Legendsistä on jo maailmalla ilmestynyt kakkososakin ja sen sisältölista saa pikselipäiviin kaipaavan pumppuni taas sykkimään tuplanopeudella. Manu ”Retro rules” Pärssinen for smackthejack photos © Taito, 2005