STOP THE PRESS!

Coffee Break

coffee_breakTekijä: Indie Games Productions
Julkaisija: Nobilis
Arvio: 1,5/5

Toimistoduuni: pienet pienet piirit pyörii, ja eteenpäin pääsee helpommin jos antaa kielensä ruskettua ja hengaa ”oikeiden” tyyppien kanssa. Tämä on miljoonille ihmisille tuttua juttua vähintään 40 tuntia viikossa. Aina kuitenkaan oikeassa elämässä ei voi tai kannata olla niin suorasanainen ja röyhkeä kuin mitä haluaisi. Mutta ei sen väliä, sillä nyt markkinoille on tullut peli, jossa maan matalat pääsevät toteuttamaan yksinäistä kostoaan koneen ääressä. Pelin nimi on Coffee Break eli suomeksi kahvitauko.

Asennus käy helposti ja nopeasti. Lisäksi toinen iloinen uutinen- peli pyörii mukavasti vaatimattomallakin koneella. Sitten päästäänkin itse asiaan. Peli aloitetaan valitsemalla pelattava hahmo, josta löytyy kaksi eri vaihtoehtoa (personallisuudet ja työnkuvat ovat erilaiset, mutta pelattaessa eroa ei huomannut). Sitten siirrytään alkuanimaatioon, jossa käydään läpi toteutettava missio. Tässä vaiheessa tiedoksi, että brittienglannilla puhuttu alkudialogi on nopeaa ja paikoitellen epäselvää. Koska puhetta ei ole tekstitetty edes englanniksi, menee ajatus osin ohi korvain. Onneksi napin painalluksen päässä oleva kalenteri kertoo suhteellisen selkeästi, mitä on tarkoituksena tehdä.

Sitten siirrytään itse toimintaympäristöön, tässä tapauksessa toimistoon. Kello alkaa juoksemaan heti. Kalenterista tarkistetaan sekä päivän pakolliset tehtävät että omaan lokeroonsa jaotellut ”Omat tehtävät”, joita voi olla esimerkiksi arkaluontoisten kansioiden varastaminen ulkopuolisilta kirjanpitäjiltä (tällöin keinoina voidaan käyttää esimerkiksi pizzan maustamista mädällä lihalla). Kieroilua pystyy harjoittamaan myötämielisten työkavereiden kanssa, joiden kanssa täytyy keskustella joutavia kahviautomaatin luona ja pyytää pieniä palveluksia. Myötämielinen kaveri voi kertoa päähenkilölle hyödyllisiä tietoja, joiden avulla missiot varmemmin onnistuvat.

Peli ei juurikaan neuvoja jakele. Pelin kannen sisälehdillä on esittely toimiston noin viidestätoista työntekijöistä luonteenpiirteineen ja työhistorioineen. Mutta kun hahmosi seikkailee kelloa vastaan toimiston käytävällä yrittäen löytää tietyn henkilön huoneen, alkaa tuskailu. Toimistossa kun on monta huonetta, ja ainoa tapa löytää oikea huone on viedä hiiren kursoria kulloisenkin objekin päälle. Henkilökohtaisesti olisin varmaan luovuttanut pelin suhteen jo tässä vaiheessa, ellei olisi ollut pakko jatkaa jotta saa tämän arvostelun tehtyä. Samoin työkaverit eivät tule tutuksi hetkessä. Kuka olikaan se project manager, ketä kannattaisi mennä nyt salakuuntelemaan? Ei muuta kuin kaivamaan kuvagalleriaa esiin. Aargh! Itse kommunikointi sujuu sen sijaan hiirtä klikkailemalla. Ja vastaukset riippuvat luonnollisesti siitä, kuinka hyvää pataa kunkin henkilön kanssa on. Puheenaiheet olevat rajallisia ja vaihtoehtoja on suppeasti.

Pelin sims-henkinen toteutus nosti vanhalle virtuaaliukkojen paimentajafanaatikolla innostuksen kipinän, joka pysyi päällä pelin alkumetreille asti. Pian valkeni, että peli on tehty ilman suurempia kunnianhimoja. Näin ollen myös pelaajan into lopahtaa nopeasti. Sen sijaan alkaa haaveilu, mitä esimerkiksi The Simsin tekijät saisivat irti samanmoisesta ympäristöstä. Coffee Break kun tuntuu olevan jätetty puolitiehen monessakin mielessä. Yksinkertaiset hahmot eivät pääse kasvamaan paperia paksummiksi. Osaksi tämä johtunee siitä, että toisin kuin esimerkiksi The Simsissä, päähenkilöstä ei saa kunnolla kiinni. Hahmon kuljettaminen pitkin toimiston käytäviä ja ikuinen hiirenklikkailu ei kovin pitkälle vie.

Vaikka ajatuksen tasolla pelin idea saattaa hymyilyttää, herää silti kysymys, kuka (toimistorotta) haluaa pitkän työpäivän jälkeen istahtaa koneen ääreen päästäkseen virtuaalimaailman toimiston kruunaamattomaksi kuninkaaksi. Toki, muista työntekijöistä on pyritty tekemään toimistoympyröiden stereotyyppejä, mutta kuinka pitkälle se kantaa? Entä onko käytävillä hiiviskely ja tavaroiden varastaminen loppupeleissä niin kivaa, että hykerrellen hiirtä klikkailee? Mielummin sitten hakee jännitystä tosielämässä kuin istuu koneen äärellä pelaten peliä, jonka eväät hauskaan ajanviettoon ovat näinkin ohuet.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Indie Games Productions, 2005