STOP THE PRESS!

Boog & Elliot – karvakamut

karvakamut_ps2Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 3,5/5

Juuri Suomenkin teattereihin tullut Karvakamut saa pelivastineen likimain jokaiselle pelilaitteelle, jota kaupoista voi ostaa (ja muutamalle sellaisellekin, joita kaupoissa ei vielä ole). Tänä vuonna tietokoneanimaatioita on tullut runsaammin kuin koskaan ennen. Viimeksi kävin katsomassa Yli aidan –hupailun, jonka alussa tuli kymmenisen muiden vastaavien leffojen mainosta. Samalla moiset rainat ovat myös huolestuttavasti keskinkertaistuneet. Leffojen määrä vaikuttaa myös pelien tekemiseen käytettävissä olevaan aikaan, mutta onko laatu taas laskusuunnassa silläkin puolella? Ice Age 2 ja Cars olivat molemmat varsin siedettäviä muksupelejä.

En tiedä, oliko sen syytä, että pistin PS2:n pitkästä aikaa kiinni olohuoneen ökytelkkariin, mutta vot, että hämmästyin Karvakamujen graafista ulkoasua. Vaikkei huippuyksityiskohtaista ollutkaan, se pyöri sulavasti ja näytti hyvin epä-pleikkakakkosmaiselta, toisin sanoen pehmeän sulavalta ja oikeasti animaatiomaiselta. Ihmettelinkin kovasti sitä, että pelin grafiikoita on kritisoitu useissa arvosteluissa. Niin tiukasti ei saisi next-gen-lasit vielä päässä olla, ettei tätä arvostaisi. Varsinkin kaivostunneliosiossa oli ehkäpä paras vuoristoratatunnelma, mitä olen missään pelissä kokenut. Kun kyseessä on vielä tällainen lisenssi & lastenpeli, pitää nostaa Ubisoftille hattua. Mukana ovat myös originaalinäyttelijät ja –musiikit.

Peli seuraa citykarhu Boogin ja puolikahjon peuran Elliotin matkaa villistä luonnosta kohti sivistystä. Matkan varrella hankitaan eri eläinlajeista kamuja suorittamalle niille tehtäviä ja kieltämättä peli pitelee kädestä kiinni koko matkan, mikä tietenkin selittyy kohderyhmällä. Peruspelaajalle peli menee läpi suorana putkena, mutta en voi väittää, ettenkö olisi viihtynyt tuolla matkalla. Metsässä majailevia metsästäjiä voi jallittaa monella tavalla, mm. heittämällä pupuja tai haisunäätiä, mutta suoraan niskasta kiinniottaminen ja jorpakkoon heittäminenkin onnistuu helposti, kuoleminen kun on pelissä vallan mahdotonta. Elikoiden viskominen tuntui aluksi vähän arveluttavalta opetukselta lapsipelaajille, mutta eiköhän se tässä yhteydessä sallita.

Mistään ei paista läpi, että Karvakamut –peliä olisi tehty jotenkin liian pienellä budjetilla tai työryhmällä kiireessä, ehkä näin ei ole siis ollutkaan. Itse yllätyin varsinkin kaikinpuolisesta toteutuksesta vallan positiivisesti, vaikka itse tehtävissä olisikin voinut olla hieman enemmän haastetta ja vaihtelua. Sanomattakin on selvää, että neljättä ikävuotta lähestyvä poikani oli peliin ikihyviksi ihastunut. Suosittelen ehdottomasta perheen pienempien pukinkonttiin, varsinkin jos leffa on tullut katsottua ja siitä pidettyä. Pienokaisten kannalta valitettavasti Karvakamut-peliä ei ole puheiden osalta käännetty suomeksi, joten ihan kaikkea siitä ei kieltä osaamatta saa irti.

Manu ”ikuinen muksu” Pärssinen for smackthejack

Pictures © Ubisoft 2006