STOP THE PRESS!

Mage Knights: Apocalypse

mage_knightTekijä: Deep Silver
Julkaisija: Namco Bandai
Arvio: 2,5/5

Fantasiapeligenre on yksi pelimaailman vahvimmista kestosuosikeista vuodesta toiseen. Aiemmin kaiken maailman Dungeons & Dragonsit olivat lähinnä nörttien ajanvietettä, mutta nykypäivänä melkeinpä joka jannu pelaa World of Warcraftia ja muita monin- ja yksinpelattavia fantsupelejä. Peter Jacksonia voitanee ainakin osittain kiittää fantasiamaailman tuomisesta muidenkin kuin pelkkien rillipäisten finninaamojen arkeen. Sormusten Herra -leffatrilogian valtaisan suosion myötä myös fantsupelien määrä tuntui lisääntyvän huomattavasti entisestään. Viimeisen kuukauden parin sisäänkin on julkaistu jos jonkinlaista kyseisen genren peliä, kuten Gothic 3, Archlord ja nyt testipenkkiin joutunut Mage Knight: Apocalypse. Hankalaksi pelaajan elämän noin rahapussin kannalta tekee se, että pelottavan suuri osa näistä julkaisuista on ehdottomasti hankkimisen arvoisia. Vaan miten onkaan MKA:n laita – säästyvätkö peliroposet tällä kertaa?

Mage Knight: Apocalypse perustuu samannimiseen miniatyyrikeräilysarjapeliin. Peli ei sinänsä edellytä pelaajaltaan minkäänlaista aiempaa taustatietoa sarjasta. Itsellenikin tämä selvisi vasta myöhemmin, kun etsin pelistä tietoa internetistä. Pelin maailma on kuvattu kolmannen persoonan näkövinkkelistä, tuoden etäisesti mieleen Diablon, Dungeon Siegen ja liudan muita vastaavia pelejä. Pelaajan on tosin säädettävä kamerakulmaa itse, mikä aiheuttaa hieman ylimääräistä päänvaivaa taistelun tuoksinnassa. Aluksi pelaajan on valittava pelattava päähenkilö muutamasta valmiista hahmosta. On niukasti pukeutunutta, uhkeata naisvampyyriä, ärhäkkää kääpiötä, komeata muskelimasaa ja niin edelleen. Vaikka hahmon ulkonäköön ei pahemmin pysty vaikuttamaankaan, muokkautuvat taidot kunkin pelaajan tyylin mukaisiksi pelin kuluessa ja taitojen karttuessa. Hahmoihin samaistumista hieman hankaloittaa niiden stereotyyppisyydestä johtuva hengettömyys. Sen enempää mielikuvitusta ei ole valitettavasti käytetty pelin juonenkehittelyssäkään. Näin valmiiksipureskeltuun roolipelikokemukseen on suoraan sanottuna todella vaikea uppoutua täysipainoisesti.

Varsinainen toiminta on melko pitkälti silkkaa perinteistä hack’n’slashia, joten mistään sen syvällisemmästä roolipelikokemuksesta ei ole tällä kertaa kysymys. Mikäli vaikkapa jo mainitsemani Diablo kolahtaa, tämä on tietysti ilman muuta hyvä asia. Harmi vain, että varsinainen pelimekanismi on melko epäpelattava. Tarkkaa hiirikättä vaaditaan taisteluissa, kun aivan liian vikkelät viholliset vipeltävät milloin karkuun, milloin suoraan hahmon päälle. Siinä sivussa kun pitäisi vielä veivata kamerakulmaa sopivaan asentoon, niin jo alkaa tympääntyminen iskeä jo heti alkumetreillä. Jotta turhautuminen olisi taattu, voidaan soppaan lisätä vielä armottoman hömelö tekoäly. Taistelukumppaneista ei juurikaan ole apua silloin, kun ne jumahtavat kiinni seiniin tai keksivät muita mukavia yllätyksiä.

Pituutta pelillä on sentään riittävästi. Ympäristöt ovat sen verran vaihtelevia, että niiden puolesta tylsistymisen ei pitäisi olla kiinni. Maisemat ovat myös monin paikoin tyylikkään näköisiä, jos kohta konehuonelta odotetaankin melko runsaasti. Minimivaatimuksissa mainittu Nvidia 6800GT näytönohjain on ehkä hieman yläkanttiin arvioitu, sillä peli pyöri varsin mukavasti myös piirun verran karvalakimmallakin kortilla, vaikka silmäkarkkia ruudulla kosolti pyörikin. Mage Knight: Apocalypsen parasta antia on itse asiassa moninpeli. Oikean kaverin kanssa netin välityksellä hoituva luolien tyhjentäminen on huomattavasti hupaisampaa puuhaa kuin yksinään.

Tätä peliä on tuskin suunniteltu kovimmille RPG-pelien harrastajille. Pelin tusinamaailma on niin moneen kertaan nähty jo lukemattomissa muissa peleissä, että alan eksperteille se ei tarjoa oikein mitään uutta. Jos sen sijaan fantsupelit ovat uusi tuttavuus, voi Mage Knight: Apocalypseä varovaisesti suositella. Toivoa sopii, että pelintekijät työstäisivät vielä tekoälyä hieman fiksummaksi korjaustiedostojen avulla. MKA ei ole pelinä mitenkään erityisen surkea, vaan paremminkin lannistavan mielikuvitukseton. Mikäli itsensä saa ruoskittua sopivaan mielentilaan, saattaa se kuitenkin tarjota antoisaa örkintappoa tuntikausiksi.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Wizkids Inc, 2006