STOP THE PRESS!

NHL 2K7

nhl_2k7Tekijä: Kush
Julkaisija: 2K Games
Arvio: 4,5/5

Ollessani pelannut NHL 2K7:ää noin puoli tuntia, menin NHL 07:n arvostelussa tokaisemaan, että kyseiset jääkiekkopelit seisovat rinta rinnan tasa-arvoisina siniviivalla. Nyt NHL 2K7:aa on takana useita, useita tunteja ja otan sanani takaisin. Kun 07 on siniviivalla, löytyy 2K7 jo maalialueelta tuulettamasta. Electronic Artsin tuotoksen eduksi nostan edelleen ainakin yrityksen uusia ohjausjärjestelmää, mutta se ei kauaa viihtynyt konsolissani. 2K Gamesin uusin lätkä sen sijaan on ollut asemassa saapumisestaan asti, paitsi silloin, kun vein sen kaveriporukan kanssa pelattavaksi toisella koneella.

Mikä siinä sitten on niin hyvää? Kolme syytä: se tuntuu oikealta jääkiekolta, se näyttää oikealta jääkiekolta ja mikä tärkeintä: se on hauskaa. Arcademaisen pelattavuuden ja realistisen urheilupelin hienonhieno raja on hiottu niin kohdalleen, että peliporukassa olleet alan harrastajat, sekä ’minähän en urheilupeleihin koske’ –pelaajat hihkuivat tasatahtia, kun kiekko viuhui päädystä toiseen. Pelitilat ovat perinteisiä (tosin kotikylän pikkukaukalosta muistuttava pikkumatsi toi hymyn huuleen) ja pelaajien nimet puolikeksittyjä, mutta siitähän ei pääse mihinkään, kun lisenssit ovat kilpailijalla.

Graafisesti NHL 2K7 on myös komea (tosin sitä himmentää hieman se tosiseikka, että välillä tulee pelattua Gears of Waria), varsinkin animaatioiden monilukuisuuden ja toimivuuden osalta, mistä voi moni peli ottaa oppia. Lähikuvissa, esim. aloituksissa, jään pinta näyttää niin aidolta, ettei paremmasta väliä. Yleisöä on paljon ja se on eläväistä, mutta ilmeisesti joka kaupungissa on kaksoisveljien kokoontumispäivät, eikä halliin pääse ilman joukkueen logopaitaa… Äänipuolella on tehty mielenkiintoinen Cinematic-ratkaisu, jossa selostuksen sijaan voi kuunnella Star Warsimaista hehkutussinfoniaa pelin taustalla. Itse pidin sen tuomasta fiiliksestä, mutta kaverit tyrmäsivät koko idean. Makunsa mukaan siis. Jos valitsi perinteisen selostuksen, oli sekin yllättäen erittäin korkealaatuista. Ääniefektit ovat kerrassaan täydellisiä.

Uusi idea pelissä on painostusstrategiointi. Kunhan muulta pelaamiselta ehtii, voi vastustajan pelaajia merkata häirittäviksi tai taklattaviksi joukkuetovereiden toimesta. Ehkä tällä paikataan tekoälyn hienoisia puutteita, mutta ratkaisuna se on toimiva, joskin pelin tiimellyksessä vähän hankala käyttää. Itse asiassa pelaajien tekoäly on kerrankin kohdallaan, paljon paremmin kuin EA:n tämänvuotisessa, eikä maalintekoon ole satavarmaa kikkaa.

Jos pidät jääkiekkopeleistä, hanki tämä peli. Jos olet kahden vaiheilla ja viimeinen kiva pelikokemus on MegaDriven ElitSerien 90-luvun alkuhämäristä, hanki tämä peli. EA petrasi tänä vuonna, mutta 2K saa meikäläiseltä kultakypärän. Paras jäkispeli, mitä olen pelannut kymmeneen vuoteen. Piste.

Manu ”vippi ylämustikkaan ja kylmä soi” Pärssinen for smackthejack

Picture © 2KGames 2006.