STOP THE PRESS!

The Legend of Spyro – A New Beginning

legend_of_spyroTekijä: Sierra
Julkaisija: Vivendi Universal
Arvio: 2,5/5

Purppura lohikäärme Spyro on jo pelialan veteraani, vaikka ei kimaltelekaan enää Playstationin keulahahmona Crash Bandicoot vierellään. Viimeisin pelaamani Spyro oli Xbox-versio Hero’s Tailista ja pläjäytin sille ansaitusti 4 pistettä. Uutukainen, A New Beginning, lupaa valottaa lohharikaverin taustatarinaa ja odotukseni olivatkin kohtuullisen korkealla, kun istahdin sohvalle poikani kanssa, joka on juuri nyt siinä ’tinosauvukset ja lohikäävmeet ovat maailman kovin juttu’ –iässä.

Kunhan sain vakuutettua jälkikasvulle, että ’isi pelaa ensiksi’, alkoi Spyron historia avartua. Batman alkoi uudestaan synkissä merkeissä ja vähän samoilla linjoilla liikutaan täälläkin. Syntymätön Spyro ajelehtii munassa jokea pitkin, josta lohharisankarimme adoptoi sudenkorentopariskunta. Se eleleekin onnellisena luullen olevansa vain hieman erityisempi korentoyksilö, kun Sparx-velikin on huomattavasti kevyempi. Kun lieskat pääsevät suusta, alkaa totuus paljastua. Tarinaan on panostettu kiitettävästi.

Olin hieman pettynyt, että pelissä kaverina kulkevan Sparxin pikkuvitsailua ja muutamia piikkejä lukuun ottamatta edellisosan hilpeys on vaihtunut synkistelyyn ja aivan liialliseen taisteluiden painottamiseen. Pelillisesti kaikki on kuitenkin kunnossa sen suhteen, että Spyro on sydämeltään puhdasverinen tasohyppely ja näinä genrejä sekoittelevina aikoina tällaisiakin tarvitaan. Hyppely jää valitettavasti vähäiseksi, kun toiminta on samaa tappelua yhä uudestaan ja uudestaan, suoraa polkua pitkin seuraavaan ja taas seuraavaan taisteluun. Niistä taas selviää yleensä huljauttamalla vähän tulipalloa vihun niskaan ja sitten mätkäisemällä päälle, vaikka kamppailuja on koetettukin monipuolistaa erilaisilla liikesarjoilla.

Grafiikat ovat taas PS2-kamaksi kiitettävää laatua. En hämmästynyt missään kohtaa, mutta teknisesti kaikki toimi ja varsinkin animaatiot olivat kohdallaan, lähestyen elokuvatasoa. Äänipuolella listalta löytyy puhujina tasokkaita tekijöitä (Elijah Woods, David Spade, Gary Oldman), mutta musiikki jää vaisuksi. Kamerakulmat sinänsä eivät juurikaan aiheuttaneet ongelmia, mutta tähtäystilanteissa suunnan hahmottaminen oli välillä hankalaa.

Spyron uusi alku on juonikaaren kannalta hyvä idea, mutta pelillisesti se lässähtää. Parin ensimmäisen tason jälkeen poikakin kyllästyi tulipalloiluun, eikä Spyron Legenda juuri muuta tarjoa. Sierran toiveet olivat todennäköisesti sarjan virvoittamisessa, mutta omassa Spyro-listassani tämä viimeisin jää monen edeltäjänsä jalkoihin. Toivottavasti seuraava osa on taas pirteämpi.

Manu ”sarjatulta” Pärssinen for smackthejack

Picture © Vivendi Universal, 2006