STOP THE PRESS!

Sonic The Hedgehog

sonic_the_hedgehogTekijä: Sega
Julkaisija: Sega
Arvio: 1/5

Mitähän tässä voisi sanoa? Jos vilkaisitte jo arvosanaa, se kertoo enemmän kuin tuhannessa sanassa pystyn vuodattamaan. Se kertoo Sonic-fanin tuskasta, pettymyksestä ja haikeasta huokailusta, kun yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista pelihahmoista vajoaa yhä syvemmälle ja syvemmälle pohjamutaan. Se kertoo siitä pienestä toivon kipinästä, joka syntyi ajatuksesta, ettei Sonic Heroesia ja Shadow the Hedgehogia huonompaa suoritusta päästettäisi markkinoille, ja etenkin se kertoo sen kipinän sammumisesta.

Sonicin 15v.-päivän kunniaksi uusille konsoleille pläjäytetty siilipeli kantaa uhmakkaasti Sonic the Hedgehog –nimeä, kuten sarjan aloittaja silloin 90-luvun kultaisina aikoina. Xbox 360:n markkinapaikalle jokin aika sitten ilmestynyt demo näytti melkoisen komealta, mutta pelattavuudessa oli toivomisen varaa, vaikka kuinka katseli siilinsinisten lasien läpi. Lopullinen peli sitten heittääkin koko pelattavuuden roskakoppaan. Tai ainakin raastaa siitä joulumarkkinoiden raharaastimella viimeisetkin hauskuuden rippeet roskakoriin.

Chaos Emeraldit ovat kateissa, tyttö pulassa (ihmistytön ja siilin romanttinen viritys onkin sitten ihan toisen tarinan paikka). Sonic lähtee matkaan vähän Sonic Adventuren tunnelmissa ja hankkii viriteltävät kengät. Sitten hyökätään vauhtiosuuksiin ja silloin kaikki menee mönkään. Yli-inhimillisiin reaktioihin perustuvaa esteiden väistelyä, satunnaisia kuolemia, mustia aukkoja, naurettavaa sivuttain juoksentelua, minuuteittaan automaattista etenemistä jolloin ei edes tarvitse koskea ohjaimeen, turhia kuolemia, joihin ei voi vaikuttaa, ainasta latailua, surkeaa ääninäyttelemistä, enimmäkseen keskinkertaista graafista antia ja aivotonta kohellusta. Jipii.

Vaikka nimi siihen viittaakin, aina ei edes pelata Sonicilla. Shadow tekee paluun (argh), Tails pyörii jaloissa ja tiellä (ja sillä pelaaminen on melkein turhauttavampaa kuin Sonicilla) ja lisäksi mukana on Silver, jonka myötä peliin on saatu edes yksi uusi idea. Jos jotain positiivista pitää riipiä kasaan, on se joidenkin kenttien suunnittelu – näillä miehillä olisi vuoristoratapuistossa töitä. Ensimmäisen pelisession jälkeen meikäläisellä oli fyysisesti(kin) pahoinvointia. Sekin kertoo monesta seikasta. Sega on joko päästänyt pelin täysin testaamatta markkinoille tai sitten se ei enää edes välitä. Tästä loasta on vaikea päästä jaloilleen edes maailman nopeimman siilin, mutta en ihmettele, jos jonkin ’Sonic Returns’ ilmestyy kauppoihin jo muutaman kuukauden päästä…

Manu ”nyyh” Pärssinen for smackthejack

Picture © Sega 2006