STOP THE PRESS!

Rayman Raving Rabbids

rayman_raving_rabbitsTekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 2/5

Varsin sekopäisillä pupuvideoilla pitkin syksyä markkinoitu Rayman Raving Rabbids oli joulukuun peliostolistani kärjessä pitkään – tosin sen Wii-versio. Netistä lukemani esittelytekstin ja harmaiden muistikuvieni perusteella muille konsoleille tarkoitetun RRR:n piti olla erilainen kuin Wiin minipelihäröilyn, mutta toisin kävi, ainakin Playstation 2:n kohdalla, sillä peli on aivan sama kuin Wii-Rayman. Mutta onko se sittenkään niin huono juttu?

Rayman on piknikretkellä littanoiden ystäviensä kanssa, kun kaverit yhtäkkiä vajoavat maan syvyksiin ja tilalle pompsahtaa jotakin vallan outoa (ja outoa on sekin, että tätä ei näytetä PS2-versiossa lainkaan). Nimittäin maan sisästä nousee jänisten oloisia kajahteina jyrsijöitä, jotka vangitsevat Reiskan ja pakottavat tämän kisaamaan mitä monimuotoisimmissa lajeissa ystävät pelastaakseen. Tästä alkaa ennen näkemättömien minipelien katras, joka yksinpelinä kyllä päättyy jo parin illan pelaamisen jälkeen. Kavereiden kanssa siitä voi repiä enemmänkin iloa irti.

Sitten pitääkin vastata tuohon alussa asettamaani kysymykseen. Kyllä, se on huono juttu. Playstation 2:n DualShock –ohjaimella alunperin Wiin liikkeentunnistavalle remotelle suunnitellut minipelit ovat järjestäen joko järjettömän helppoja tai tuskastuttavan vaikeita. Ja ennen kaikkea – eivät ollenkaan niin hauskoja pelata. Toki joitain lajeja on muokattu DualShock-ystävällisemmiksi, mikä pelastaa hieman. Graafisestikin peli shokeerasi, koska Playstation 2:sta saa kyllä irti paljon nätimpääkin ja Wii-versio on kauniimpi, vaikkei juuri tehokkaampi laite pitäisi olla kyseessä. Ainoa, mikä PS2-Raymanissa yltää Wii-Rabbidsin tasolle, ovat huumori ja äänet – koska ne ovat täysin samat.

Mikäli Wii ei kotiin asti tänä vuonna löytänyt, voi PS2:n RRR:ää suositella pikkuhuviksi joulupirskeisiin. Sen huumori iskee tällaisenaankin ja perinteisiltäkin tuntuvat lajit muuttuvat kierrosta hassummiksi sekopäisten jänisten seurassa. Miltä kuulostavat lehmänheitto, matojen poiminta mädistä hampaista, aivoherneen rullailu tai villisialla ratsastus? Pelillisesti antoisinta ovat pidemmät raideräiskintäjaksot sekä rytmipelisessiot, jotka toistuvat joka pelikierroksella. PS2-versio on laiska esitys Ubisoftilta ja ansaitsee vain kaksi pistettä. Mikäli Wii on jo kotona ja Zelda pelattuna, läiskäise kaksi pistettä päälle ja lähde kauppaan!

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Ubisoft, 2006