STOP THE PRESS!

Hotelli Ruanda (Hotel Rwanda)

hotelli_ruandaOhjaus: Terry George
Käsikirjoitus: Keir Peirson, Terry George
Tuotanto: Terry George, A. Kitman Ho
Pääosissa: Don Cheadle, Sophie Okonedo, Nick Nolte, Joaquin Phoenix, Desmond Dube, Cara Seymour, Jean Reno
Arvio: 4/5

Kun Ruandan kansanmurha oli vuonna 1994 ajankohtainen, suomalaisessa lehdistössä oli tärkeämpää pohtia Charlesin ja Dianan suhdetta. Lööpeissä vilahteli myös Nykäsen Matti. Jo tuolloin ystävieni kanssa ihmettelin, miten iltapäivälehtien etusivulla voi olla tuollaista tyhjänpäiväistä uutisarvoltaan mitätöntä roskaa, ja jossakin sivulla 7 alareunassa on pieni 10 sentin korkuinen ja 2 palstaa leveä uutinen Ruandassa lahdatuista miljoonasta ihmisestä. Tämä tuntui aivan käsittämättömän absurdilta.

Kun nyt tarkastelen elokuvaa ”Hotelli Ruanda”, sama absurdiuden tunne palaa taas mieleeni. Miten näin voi tapahtua, tässä maailmassa, tässä ajassa? Olemmeko todella niin totaalisen tyhjiä kuoria, että kokonaisen kansanosan surmaaminen ei ole kertomisen arvoinen, mutta entisen huippu-urheilijan strippaus on? Vuosien saatossa olen silloin tällöin pohtinut Ruandan tapahtumia, sitä kaikkea mielettömyyttä, josta informaatiota ei ollut saatavilla. Miksi entiseen Jugoslaviaan lähetettiin YK-joukkoja, kun Ruandasta ne haettiin pois? Onko kyse sittenkin pinttyneestä rasismista, joka itseasiassa on ollut Ruandan koko konfliktin alkuperäinen synnyttäjä? Kansanmurhassahan oli kyse hutujen pakkomielteestä murhata kaikki tutsit. Tämä ns. ”heimojako” on melko keksitty juttu ja aikojen saatossa se oli jo haalistunut, mutta Belgialaisten siirtomaavallan aikana siitä tehtiin vallankäyttöväline, jolla voitiin kontrolloida ”tyhmää alkuperäisväestöä”. Ja tämänhän valkoiset idiootit ovat aina osanneet: käyttää hyväkseen muita kansoja. Joskus tämä valkoinen ihonväri hävettää minua enemmän, kuin mikään muu…

Hotelli Ruanda kertoo tarinan miehestä nimeltä Paul Rusesabagina (Cheadle), joka työskenteli hotelli Mille Collinessa. Kun levottomuudet alkoivat ja valkoinen väestö evakuoitiin, Paulista tehtiin hotellin johtaja. Hän käytti kaikkia keinoja lahjomisesta valehteluun ja manipuloimiseen pitääkseen hutu-aktivistit ulkona hotellista, joka oli ahdettu täyteen tutseja. Oman henkensä kaupalla hän järjesti ruokatarvikkeita nälkäisille ihmisille, jotka oltaisiin hotellin ulkopuolella pistetty palasiksi viidakkoveitsellä alta aikayksikön. Ennenkaikkea elokuva on selviytymiskertomus, ja erittäin merkittävä sellainen, koska se on totta, ja oikea Paul Rusesabagina on ollut auttamassa kuvauksissa. Toinen tärkeä teema on lähimmäisen rakkaus, ja mitä sen puute yhdistettynä vihaan saa aikaiseksi.

Don Cheadle hoitaa roolinsa mallikkaasti, eikä muissakaan näyttelijöissä vikaa löydy. Eniten mieleen painui Cara Seymourin suoritus Pat Archerina: se ihmisen järkytys hänen kohdatessaan järjestelmällistä teurastusta piirtyi niin käsittämättömän viiltävästi verkkokalvoilleni, että ihoni meni aivan kananlihalle. Elokuvan heikoin piirre on sen yleisöä kosiskeleva tyyli. Se pyrkii olemaan tunteikasta draamaa, eikä näytä väkivaltaa sellaisena raakuutena, kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Lähestymistapa on hieman liian kevyt.

DVD-julkaisu on hieman heikko, sillä kuva ei ole tarpeeksi tasokas, ja ajoittain kuvanpakkauksen jälki näkyy selvästi. Varsinkin ekstroissa olevat dokumentit ovat sangen heikkolaatuisia. Ääni toimii moitteitta ja on erittäin selkeä. Ekstramateriaaleista löytyy dokumenttia elokuvan teosta ja Global View -dokumenttejä, joissa kerrotaan maailman tapahtumista. Erittäin suositeltavaa katsottavaa kaikille! Alkupaloiksi ennen elokuvaa voin suositella luettavaksi Philip Gourevitchin loistavan kirjan ”Huomenna meidät ja perheemme tapetaan – kertomuksia Ruandasta”, joka varmasti pistää miettimään. ”Hotelli Ruanda” oli erittäin tervetullut herätys, joka jokaisen pitäisi nähdä.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by United Artists, 2004

Traileri: