STOP THE PRESS!

PaRappa the Rapper

parappaTekijä: Sony Computer Entertainment
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Arvio: 3/5

PaRappa the Rapper on yksi ensimmäisen Playstationin tunnetuimpia hahmoja ja peli oleellinen osa rytmipelien ensimmäistä maailmanvalloitusaaltoa. Nyt kun toinen aalto on voimissaan Guitar Herojen jne. myötä, tekee PaRappakin paluun. Kyse ei ole kuitenkaan jatko-osasta, eikä uudistetusta klassikosta – vaan siitä täysin samasta pelistä, nyt tosin pienemmällä, PSP:n ruudulla.

Jo aikoinaankin erinomaisen värikäs ja mieleenpainuvilla 2D-hahmoilla varustettu peli kertoo PaRappa -koiran tarinaa elämässä selviytymisestä ja tytön sydämen valloittamisesta. Kaikki tehdään räppäyksen avulla ja pelaajan tehtävänä on naputella nappeja musiikin tahtiin (tai hieman epätahtiin, kuten originaalissakin) mentorien johdolla. Erityisesti karatemestari Chop Chop Master ja kirpputorien kuningas Prince Fleaswallow jäivät aikoinaan mieleen, eikä lumo ole heidän kohdaltaan laantunut. Yhden kaikkien aikojen parhaan pelisoundtrackin lyriikat ovat yhä mielessäni.

Okei, on mukaan laitettu jotain uutta. Biiseistä voi ladata uusioversioita ja peliä voi pelata samassa huoneessa olevan neljän kaveruksen kesken. Lisäksi peliosuuksien grafiikkaa on laajennettu laajakuvamuotoon, vaikkei välianimaatioihin olekaan koskettu. Pinnan alta paistaa laiskasti väännetty rahastus, vaikka Parappa varsin mainiosti PSP:llä toimiikin.

Musat toimivat siis yhä, toteutus on sama kuin ennenkin, mutta joku mättää. Nimittäin se, että PaRappasta on aika jo ajanut hieman ohi. Laiskuudelta kyllä vaikuttaa se, ettei peliin ole tosiaankaan jaksettu lisätä mitään oikeaa uutta, sillä kyllä tämän kaikki Pleikkarin omistaneet muistavat – taisipa siitä tulla demo konsolin mukanakin jossain vaiheessa. Itsekin peliin aikoinaan ihastuneena ja monesti läpi pelanneena pisteitä tekisi mieli antaa rutkastikin, mutta se ei vastaisi nykypäivää. Kolme siis, yo, ei viis.

Manu ”Had a toilet this morning but already sold it” Pärssinen for smackthejack

Image (c) SCEE, 2007