STOP THE PRESS!

Singstar 90s

singstar_90Tekijä: SCE London
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Arvio: 4/5

Sarjassaan neljäs SingStar -peli popitti 80-luvun hittejä ja nyt, yhdeksännessä osassa, on päästy ysäreiden pariin. En tiedä kertooko se liikaakin meikäläisestä, mutta tällaiselle 70-luvun puolessavälissä syntyneelle ja varsin vapaamielisen musiikkimaun omistavalle ihmisyksilölle uusin SingStar tarjoaa niin sanotusti ’pelkkiä hyviä’ (jätetään Billy Ray Cyrus ja Roachford tässä kohtaa laskuista). Kun pelillisesti muutoksia osien välillä ei juuri ole, pitää tämäkin osa arvostella kappalevalikoimansa perusteella – ja kuten totesin, hyvältä näyttää. Eri asia onkin sitten, miten biisit soveltuvat karaokelaulantaan.

Monille ysärimusa ei ole vielä tarpeeksi nostalgista tai sitten heidän mielestään koko aikakauden saisi unohtaa. Crash Test Dummies, EMF:n Unbeliveable, Natalie Imbruglian Torn, Radiohead, Cranberries ja REM toimivat kuitenkin useimmille ja mikäli unohtaa sisäisen karjunsa, voi hyvillä mielen karjua myös Aquan, Spice Girlsin ja New Kids on the Blockin tahtiin. Minä ainakin kehtasin. Sealin Kiss from a Rose tulee väkisinkin väännettyä South Parkin Cartmanin äänellä, sellainenkin versio kun on olemassa – moinen ääntely ei tosin auta pistesaldon kasvatuksessa. Curen Friday I’m in Lovesta kuitenkin sellainen hassu havainto, että se tuntui sujuvan feikatulla brittiaksentilla paremmin.

Rap Meter -mittari pääsee vähän laajempaan käyttöön kuin ennen. Kyseessä on siis pisteiden saanti sanojen mahdollisimman oikealla rytmityksellä oikean nuotin sijaan. Kun räppikykyjä mitellään sellaisten kappaleiden kanssa kuin MC Hammerin Can’t Touch This ja Sir Mix-a-Lotin Baby Got Back sekä Technotronicin Pump Up the Jam, ei kyseisen aikakauden ystävillä jää suu kuivaksi. Paitsi kun Hämeen aksentilla koittaa pysyä mukana.

SingStarin etuna on yhä se, että kaikki esitykset ovat originaaleja videoitaan myöten. Osaa kappaleista en ollut koskaan kuvamuodossa nähnyt ja sekin innosti laulelemaan. Kaipaamaan jäi oikeastaan vain Snapin The Poweria, joka sekin olisi Rap Meterin kanssa toiminut. Ja ehkä Haddawayta. Ehkä. Singstar 90s on meikäläistä innostavin karaokekokoelma sarjassa pitkään aikaan, tästä on vaikea enää parantaa. Seuraavana ilmestymisvuorossa onkin vihdoin se PS3-versio, jossa musaa saa ladata mielensä mukaan verkon kautta. Saa nähdä mitä PS2:lle vielä keksitään; ilmeisesti rokkiballadeita, R’n’B:tä ja rajumpaa rokkia on jossain vaiheessa luvassa.

Manu Pärssinen for smackthejack

Image (c) SCE 2007