STOP THE PRESS!

Rogue Galaxy

rogue_galaxyTekijä: Level 5
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Arvio: 4,5/5

Japanilaiset roolipelit ovat pelityyppi, jota jotkut eivät voi sietää, mutta toisaalta myös sellainen, johon miljoonat ihmiset ovat hurahtaneet oikein kunnolla. Lajityypin ovat käytännössä määritelleet Final Fantasy -sarjan pelit, jotka ovat toistaneet samoja kliseitä yli vuosikymmenen, uudistuen vasta viime aikoina. Siksipä kaikkia muita pelejä väistämättä verrataan niihin. Itse olen tainnut viimeksi pelata enemmän Grandiaa ja Skies of Arcadiaa, mutta kuninkaaksi on jäänyt Pleikkarin Final Fantasy VII. Sitä paikkaa historiankirjoissani lähtee haastamaan Rogue Galaxy, ja kieltämättä onnistuneesti.

Tarina seuraa vauvana adoptoitua (melkoinen sci-fi-klisee, mutta menköön) Jaster Rogueta, joka haaveilee matkasta tähtiin. Tämä onnistuukin muukalaisen lahjoittaman miekan saannin ja onnistuneen hirviönlahtauksen jälkeen. Paikalle saapunut robotti ystävineen (selkeät C3PO ja R2D2) erehtyvät luulemaan Jasteria palkkionmetsästäjäksi ja palkkaavat miekkosen merirosvoavaruuslaivalle aarrejahtiin. Matkalla on monta mutkaa ja eri planeetoilla päädytään mm. pelastamaan nuori tyttö uhrilahjaksi joutumiselta ja pakenemaan vankilasta. Juoni kulkee monilla tasoilla ja tehtävät nivoutuvat siihen mukavasti, vaikka ’nyt tämä ei onnistunutkaan, jouduttiin pulaan’ -kuviota käytetäänkin useasti. Lopullisena tavoitteena on löytää suunnaton aarre ja muinainen planeetta, mutta sillä on muitakin ottajia…

Yksi asia mikä nostaa Rogue Galaxyn ansioita omalta osaltani on se sama, minkä vuoksi Jade Empire jäi peli-top-kymppiini ja miksi odotan hartaasti Eternal Sonatan saapumista Eurooppaan: Pelin taistelut ovat reaaliaikaisia. Toki välillä pitää valita ja komentaa superhyökkäyksiä, naukkailla parannusjuomia, vaihtaa aseita ja miettiä sopiva strategia, mutta mitään ’yksi kerrallaan, sitten sinä’ -tekniikkaa pelissä ei ole. Taistelut ovatkin RG:n kiihkeimpiä hetkiä, yhdestäkään pomovastuksesta en päässyt ensimmäisellä kertaa läpi, enkä edes toisella ja sitten pitikin alkaa miettiä, että miten sen kanssa kannattaisi edetä. Alkuvaiheessa Game Over olikin yllättävän herkästi saapuva näky. Vain harvoin pelissä täytyy lähteä grindaamaan, eli nostamaan hahmojen tasoja, mikä on yleensä ollut näiden pelien helmasynti. Siksi onkin erinomainen keksintö pelin tallennuspaikat, jotka toimivat samalla teleportteina. Jos vastus on liikaa, voi palata takaisinpäin (paikasta riippuen) taistelemaan pikkumötöjen kanssa, kunnes varustus on kunnossa.

Hahmojen kehitys tapahtuu tasojen nousun lisäksi löydettävien tai ostettavien esineiden kautta. Niitä sijoitellaan kunkin tyypin kykykartalle ja kun sopivat kamat ovat koossa, hahmo pystyy taas uusiin asioihin. Graafisesti peli on PS2:n huipputasoa. Se näyttää japanilais-animaatiolta ja varsinkin välianimaatiot, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, ovat täysin Ghibli-studion tuotosten näköisiä. Ensimmäisen tunnin jälkeen tuleva varsinainen pelin aloitus tipautti leukani täydellisesti. Ääninäyttely on enimmäkseen siedettävää, samoin kuin musiikki, vaikka molempien kanssa mennään muutamassa kohtaa riman alta. Varsinkin avaruuslaivalla soiva jazzi on korvia riipivää. Latausaikoja pelissä ei juuri ole ja pelattavaa riittää moniksi kymmeniksi tunneiksi.

Rogue Galaxy sekoittaa scifiä, japanilaisten roolipelien kulmakiviä, animea ja omia ideoitaan oivaksi sopaksi. Hieman vähemmän juoksemista paikasta toiseen, hieman vähemmän satunnaisia taisteluita ja hieman vähemmän välianimaatioita vailla interaktiota, niin olisin antanut täydet pisteet. Missään vaiheessa mikään edellä mainituista ei ala loputtomasti ärsyttämään, mutta pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahasta. Ehdottoman suositeltava peli kaikille JRPG-ihmisille ja niillekin, jotka eivät ole pelityypistä pitkään aikaan syttyneet.

Manu ”Desert Wind” Pärssinen for smackthejack

Picture (c) Sony Computer Entertainment